Koski kuivui katastrofin seurauksena. Vesiväylällä harjoitettiin tukinuittoa, mutta voimakkaassa koskessa puutavara kärsi pahasti, joten se piti siirtää kosken ohi maitse. Vuonna 1793 Magnus Huss -niminen mies rupesi suunnittelemaan uittokanavan rakentamista kosken ohittamiseksi, ja varsinainen rakentaminen alkoi 1796. Sorainen maaperä kuitenkin kesti vettä heikosti. Kesäkuun 6. ja 7. päivän välisenä yönä 1796 kosken ja kanavan välinen sorakannas petti, ja koko järven vesi tyhjeni kanavan kautta neljässä tunnissa, aiheuttaen 15-metrisen hyökyaallon jokea alas. Veden aiheuttamista tuhoista huolimatta katastrofi ei kuitenkaan vaatinut kuolonuhreja.
Döda fallet on nykyisin luonnonsuojelualue, ja merkittävä paikallinen nähtävyys.
