Corey Locke (s. 8. toukokuuta 1984 Newmarket, Ontario, Kanada) on kanadalais-brittiläinen[1] uransa lopettanut jääkiekkoilija. Hän oli pelipaikaltaan keskushyökkääjä, mutta osasi pelata myös laidassa. Locke pelasi NHL:ssä yhteensä yhdeksän ottelua tehden yhden syöttöpisteen. Hänen vahvuuksiinsa kuuluivat pelintekeminen, pelisilmä, kädet ja kiekonhallinta. Locken heikkouksiin kuuluivat pieni koko, voiman puute, puolustuspelaaminen ja luistelu.[2] Hän johtaa AHL-joukkue Hamilton Bulldogsin kaikkien aikojen runkosarjan piste-, maali- ja syöttöpörssiä tehtyään yhteensä 313 ottelussa tehot 85+144=229.[3]
Ura
Junioriura
OHL-joukkue Ottawa 67's varasi Locken 80. pelaajana vuonna 2000. Hän pelasi kauden 2000–2001 kuitenkin vielä kotikaupungissaan Newmarket Hurricanesin joukkueessa, OPJHL:ssä. Vuonna 2001 USHL-joukkue Green Bay Gamblers varasi Locken 23. pelaajana, mutta hän siirtyi kuitenkin kaudeksi 2001–2002 Ottawa 67'siin, jossa tulokaskausi toi Lockelle 55 runkosarjaottelussa tehot 18+25=43. Kaudella 2002–2003 hän muodosti 67'sissä Matt Foyn kanssa tehokkaan tutkaparin. Locke voitti tehoilla 63+88=151 koko OHL:n piste-, maali- ja syöttöpörssin. Hänet palkittiin pistepörssin voiton myötä Eddie Powers Trophylla ja läpimurtonsa myötä Red Tilson Trophylla. Locke teki myös eniten pisteitä koko CHL:ssä. Locke voitti myös OHL:n pudotuspelien piste- ja maalipörssin tehoilla 19+19=38. Hänet valittiin kauden päätteeksi myös sekä OHL:n että CHL:n ensimmäiseen tähdistökentälliseen ja CHL:n vuoden pelaajaksi.[3][4]
Montréal Canadiens varasi Locken neljännellä kierroksella 113. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2003. Hän kuitenkin jatkoi vielä Ottawa 67'sissä kaudella 2003–2004, jolloin Locke voitti jälleen koko OHL:n piste- ja maalipörssin tehoilla 51+67=108, palkittiin Eddie Powers Trophylla ja Red Tilson Trophylla sekä valittiin OHL:n ja CHL:n ensimmäiseen tähdistökentälliseen.[3][4] Hänestä tuli kaikkien aikojen neljäs kaksi kertaa Red Tilson Trophyn voittanut pelaaja.[1] OHL:n syöttöpörssissä Locke sijoittui kolmanneksi. Hän oli 67'sin paras pistemies ja maalintekijä myös kevään 2004 pudotuspeleissä tehoilla 7+3=10.[5]
Ammattilaisura
Kaudeksi 2004–2005 Locke siirtyi kolmivuotisella tulokassopimuksella Montréal Canadiensin organisaatioon. Hän pelasi siellä neljä kautta lähes kokonaan AHL-joukkue Hamilton Bulldogsissa. Kaudella 2005–2006 Locke oli joukkueen paras pistemies ja syöttäjä tehoilla 19+40=59. Kaudella 2006–2007 hän oli tehoilla 20+35=55 Bulldogsin toiseksi paras pistemies Duncan Milroyn jälkeen.[5] Locke jakoi myös kymmenellä osumallaan kevään 2007 pudotuspelien maalipörssin voiton Hershey Bearsin Scott Barneyn ja Chicago Wolvesin Darren Haydarin kanssa. Hän voitti kauden päätteeksi Calder Cupin.[3]
Locke teki NHL-debyyttinsä lopulta neljännellä AHL-kaudellaan 2007–2008. Hän pelasi uransa ensimmäisen ja kauden ainoaksi jääneen NHL-ottelunsa 8. tammikuuta 2008 Chicago Blackhawksia vastaan.[6] Locke oli tehoilla 30+42=72 farmijoukkue Bulldogsin paras pistemies, maalintekijä ja syöttäjä. Hän pelasi kauden aikana myös AHL:n tähdistöottelussa. Heinäkuussa 2008 Locke kaupattiin Minnesota Wildiin vaihdossa Shawn Belleen.[7] Hän pelasi kauden 2008–2009 kuitenkin kokonaan sen farmijoukkue Houston Aerosissa, jonka paras pistemies ja syöttäjä Locke oli tehoilla 25+54=79. Hän sijoittui koko AHL:n syöttöpörssissä neljänneksi ja jakoi pistepörssin seitsemännen sijan Toronto Marliesin Tim Stapletonin kanssa. Locke pelasi kauden aikana myös AHL:n tähdistöottelussa[3] ja jakoi tehoilla 12+11=23 koko kevään 2009 pudotuspelien piste- ja maalipörssin toisen sijan Hershey Bearsin Alexandre Giroux'n kanssa.[5]
Kaudeksi 2009–2010 Locke siirtyi vapaana agenttina New York Rangersin organisaatioon.[8] Hän pelasi kauden aikana kolme NHL-ottelua, mutta suurimman osan kaudestaan Locke pelasi kuitenkin farmijoukkue Hartford Wolf Packissa, jonka paras pistemies, maalintekijä ja syöttäjä hän oli tehoilla 31+54=85. Wolf Packin varakapteenina toiminut Locke sijoittui koko AHL:n pistepörssissä kolmanneksi Hershey Bearsin Keith Aucoinin ja Alexandre Giroux'n jälkeen. Maalipörssissä hän sijoittui yhdeksänneksi ja syöttöpörssissä neljänneksi.[5] Kauden päätteeksi Locke valittiin AHL:n toiseen tähdistökentälliseen.[4]
Heinäkuussa 2010 Locke teki vapaana agenttina kaksivuotisen ja -suuntaisen sopimuksen Ottawa Senatorsin kanssa.[9] Hän teki kaudella 2010–2011 sen farmijoukkue Binghamton Senatorsissa AHL:n yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 21+65=86, joilla Locke voitti koko liigan piste- ja syöttöpörssin ja palkittiin John B. Sollenberger Trophylla. Hänet palkittiin myös AHL:n arvokkaimpana pelaajana Les Cunningham Awardilla ja valittiin ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Binghamtonin varakapteenina toiminut Locke pelasi kauden aikana myös AHL:n tähdistöottelussa ja voitti kauden päätteeksi Calder Cupin. Hän pelasi kauden aikana myös viisi NHL-ottelua tehden yhden syöttöpisteen. Kaudella 2011–2012 Locke pelasi ainoastaan Binghamtonissa. Hän pelasi kuitenkin vain 38 runkosarjaottelua olkapäävamman takia,[1] mutta voitti kuitenkin joukkueen sisäisen syöttöpörssin 31 syöttöpisteellään.[3][4]
Locke siirtyi kaudeksi 2012–2013 vuoden mittaisella sopimuksella SM-liigajoukkue TPS:an.[10] Lockelta odotettiin TPS:ssa paljon, mutta hän ei lunastanut odotuksia, ja hänen sopimuksensa purettiin tammikuussa 2013. Locke siirtyi tämän jälkeen DEL-liigan Eisbären Berliniin.[11]
Palkinnot ja saavutukset
CHL
- ensimmäisessä All Stars -joukkueessa 2003 ja 2004
- vuoden pelaaja 2003
- paras maalintekijä 2003
OHL
AHL
Siirrot
Muuta
Locken pikkuveli Kyle siirtyi kaudeksi 2012–2013 OHL-joukkue Guelph Stormiin.[3] Corey Lockella on vaimo Chantal ja tytär Kendersyn (s. 2012).[1]
Tilastot
|
|
|
Runkosarja
|
|
Pudotuspelit
|
|
Palkinnot
|
| Kausi
|
Joukkue
|
Liiga
|
O
|
M
|
S
|
Pist.
|
RM
|
O
|
M
|
S
|
Pist.
|
RM
|
|
|
|
|
|
|
| 2000–2001 |
Newmarket Hurricanes |
OPJHL |
49 |
34 |
51 |
85 |
16 |
16 |
10 |
12 |
22 |
14
|
| 2001–2002 |
Ottawa 67's |
OHL |
55 |
18 |
25 |
43 |
18 |
13 |
6 |
7 |
13 |
10
|
| 2002–2003 |
Ottawa 67's |
OHL |
66 |
63 |
88 |
151 |
83 |
23 |
19 |
19 |
38 |
30 |
|
| 2003–2004 |
Ottawa 67's |
OHL |
65 |
51 |
67 |
118 |
82 |
7 |
7 |
3 |
10 |
10 |
|
| 2004–2005 |
Hamilton Bulldogs |
AHL |
78 |
16 |
27 |
43 |
20 |
4 |
0 |
0 |
0 |
2
|
| 2005–2006 |
Hamilton Bulldogs |
AHL |
77 |
19 |
40 |
59 |
67 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2006–2007 |
Hamilton Bulldogs |
AHL |
80 |
20 |
35 |
55 |
54 |
22 |
10 |
12 |
22 |
10 |
|
| 2007–2008 |
Hamilton Bulldogs |
AHL |
78 |
30 |
42 |
72 |
50 |
– |
– |
– |
– |
–
|
|
Montréal Canadiens |
NHL |
1 |
0 |
0 |
0 |
0 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2008–2009 |
Houston Aeros |
AHL |
77 |
25 |
54 |
79 |
60 |
20 |
12 |
11 |
23 |
32
|
| 2009–2010 |
Hartford Wolf Pack |
AHL |
76 |
34 |
51 |
85 |
44 |
– |
– |
– |
– |
– |
|
|
New York Rangers |
NHL |
3 |
0 |
0 |
0 |
0 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2010–2011 |
Binghamton Senators |
AHL |
69 |
21 |
65 |
86 |
42 |
16 |
3 |
12 |
15 |
12 |
|
|
|
Ottawa Senators |
NHL |
5 |
0 |
1 |
1 |
0 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2011–2012 |
Binghamton Senators |
AHL |
38 |
10 |
31 |
41 |
22 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2012–2013 |
TPS |
SM-liiga |
37 |
5 |
12 |
17 |
22 |
– |
– |
– |
– |
–
|
|
Eisbären Berlin |
DEL |
16 |
1 |
6 |
7 |
10 |
13 |
2 |
6 |
8 |
4
|
| 2013–2014 |
Chicago Wolves |
AHL |
36 |
6 |
19 |
25 |
16 |
– |
– |
– |
– |
–
|
|
Abbotsford Heat |
AHL |
30 |
4 |
19 |
23 |
8 |
4 |
1 |
0 |
1 |
0
|
| 2014–2015 |
Nürnberg Ice Tigers |
DEL |
44 |
6 |
21 |
30 |
20 |
8 |
2 |
7 |
9 |
6
|
| 2015–2016 |
EHC Visp |
NLB |
29 |
17 |
36 |
53 |
22 |
7 |
1 |
7 |
8 |
8
|
| 2016–2017 |
EC Villacher SV |
EBEL |
52 |
12 |
64 |
76 |
24 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2017–2018 |
EHC Linz |
EBEL |
54 |
23 |
47 |
70 |
34 |
12 |
1 |
9 |
10 |
8
|
| 2018–2019 |
EHC Linz |
EBEL |
52 |
12 |
33 |
45 |
28 |
6 |
0 |
8 |
8 |
8
|
| 3 kautta |
yhteensä |
NHL |
9 |
0 |
1 |
1 |
0 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 9 kautta |
yhteensä |
AHL |
639 |
182 |
386 |
568 |
383 |
66 |
26 |
35 |
61 |
56
|
| 2 kautta |
yhteensä |
DEL |
60 |
10 |
27 |
37 |
30 |
21 |
4 |
13 |
17 |
10
|
| 3 kautta |
yhteensä |
EBEL |
158 |
47 |
144 |
191 |
86 |
18 |
1 |
17 |
18 |
16
|
Lähteet
Viitteet
