Claudius jumala ja hänen vaimonsa Messalina (engl. Claudius the god and his wife Messalina) on Robert Gravesin vuonna 1934 ilmestynyt historiallinen romaani. Teos on jatkoa samana vuonna ilmestyneelle romaanille Minä, Claudius. Se ilmestyi Frithiof J. Pennasen suomennoksena vuonna 1936.[1]
Yhdessä edeltäjänsä kanssa Claudius jumala on yksi tunnetuimpia Gravesin teoksia.[2] BBC on tuottanut molempiin teoksiin pohjautuvan menestyksekkään televisiosarjan Minä, Claudius.[3]
Romaanin otsikko
Teokseen viitataan usein lyhyellä nimellä Claudius jumala, jossa muodossa otsikko esiintyy myös kirjan kansipaperissa. Kirjan nimiösivulla ilmaistu täysi otsikko alanimikkeineen on Claudius jumala ja hänen vaimonsa Messalina : Rooman keisarin Tiberius Claudius Caesarin, (joka syntyi vuonna 10 e.Kr. ja kuoli A. D. 54) vaivalloinen hallitus hänen itsensä kuvaamana ynnä hänen murhansa surkean kuuluisan Agrippinan (keisari Neron äidin) käden kautta ja hänen sen jälkeen tapahtunut jumalaksi julistamisensa muiden kuvaamina (engl. Claudius the god and his wife Messalina : the troublesome reign of Tiberius Claudius Caesar, Emperor of the Romans (born 10 B.C., died A.D. 54), as described by himself, also his murder at the hands of the notorious Agrippina (mother of the Emperor Nero) and his subsequent deification, as described by others).
Tarina
Kirja on toinen osa Rooman keisari Claudiuksen fiktiivistä omaelämäkertaa. Minäkertoja-muotoisessa tarinassa kuvataan Claudiuksen aikaa keisarina alkaen hänen valtaannousustaan vuonna 41 ja päätyen hänen kuolemaansa vuoteen 54. Kirjan lopussa on kolme kertomusta Claudiuksen kuolemasta kirjoittajinaan kuuluisat antiikin Rooman aikalaishistorioitsijat Suetonius, Tacitus ja Dion Kassios sekä Senecan satiiri Claudiuksen kurpitsoituminen (Apokolokyntosis).
Tarinan keskeisiä tapahtumia ovat Claudiuksen pyrkimykset korjata edellisen keisarin Caligulan virheitä ja hänen ystävyytensä Juudean kuninkaan Herodes Agrippan kanssa, pitkällisen yrittämisen jälkeen onnistunut Britannian valloitus osaksi Rooman keisarikuntaa sekä Claudiuksen avioliitot ensin Messalinan ja myöhemmin keisari Neron äidin Agrippinan kanssa.
Historiallinen tarkkuus
Robert Graves toteaa kirjan alussa tekijän huomautuksena, että jotkut Minä, Claudius -romaanin arvostelijoista ovat uskoneet kirjailijan käyttäneen lähteenään ainoastaan Tacituksen Annaaleja ja Suetoniuksen Kaksitoista Caesaria -teosta. Kirjailijan mukaan molempien romaanien lähdeteosten määrä on kuitenkin huomattavasti monipuolisempi käsittäen muun muassa Dion Kassioksen, Pliniuksen, Varron, Senecan ja itse Claudiuksen tekstejä sekä apokryfiset Nikodemuksen evankeliumi ja Jaakobin evankeliumi. Gravesin mukaan kaikki romaaneissa esiintyvät henkilöt ovat todellisia ja vain hyvin harvoilla romaanien tapahtumista ei ole uskottavaa historiallista tukea.[4]
Lähteet
- Graves, Robert: Claudius jumala ja hänen vaimonsa Messalina. WSOY, 1960 (2. painos).
Viitteet
Aiheesta muualla
