Kansipaperi eli suojapäällys on sidotun kirjan irrallinen päällyspaperi. Suojapaperissa on tavallisesti sama kansikuva ja takakansiteksti kuin nidotussa laitoksessa. Kuva voi olla myös painettu suoraan kirjan kanteen, jolloin kansipapereita ei käytetä.[1]
Historia
Kansipaperin synty liittyy kustantajansidosten yleistymiseen 1800-luvun lopulla. Aikaisemmin kirjat olivat tavallisesti yksilöllisesti sidottuja. Kustantaja saattoi omistaa kirjansitomon, mutta lähinnä virsikirjojen tapaisia massatuotteita sidottiin yhtenäiseen asuun. Asultaan yhtenäiset kangaskantiset sidokset syntyivät 1820-luvulla. Kansipaperi keksittiin suojaamaan kangaskansia kirjakaupassa. Kuvallinen kansipaperi mainosteksteineen kehittyi vasta 1900-luvulla.[1]
Kirjojen varsinaisista kansista tehtiin pelkistetympiä, koska kustantajien oli halvempaa tehdä näyttävä paperipäällys.[2] Vanhojen kirjojen myyntiluetteloissa vanhoja kustantajasidoksia saatetaan kutsua korukantisiksi, koska nykyaikana pelkistetyt kansisidokset ovat tavallisimpia.[3]
Suomessa kansipaperia pidettiin vielä 1900-luvun alkupuolella lähinnä kirjan väliaikaisena suojana, joka poistettiin kirjan tultua omistajansa haltuun.[1]
Suojapaperista (engl.dust jacket, book jacket, dust wrapper) on käytetty myös nimityksiä kansisuojus, kansipäällys, suojuspäällys, kirjansuojus, kirjanvaippa, irtopäällys, irtosuojus ja päällyspaperi. [4]
Lähteet
↑ abcKuitunen, Kalevi: Kirjatoukan tietolipas, s. 139–140, 166. Helsinki: C. Hagelstamin antikvaarinen kirjakauppa, 1994. ISBN 952-90-5860-8
↑Kuitunen, Kalevi: Antikvaarisen kirjallisuuden käsikirja, s. 26. Helsinki: C. Hagelstamin antikvaarinen kirjakauppa, 1999. ISBN 951-97360-4-2
↑Nivanka, Eino: Suomalaisen kirjasanaston nykytilasta (1959). Teoksessa Nivanka, Eino: Otium sapientis: Esseitä kirjasta ja kirjastoista, s. 188. (Toimittanut Jussi Kurikka. Helsingin yliopiston kirjaston julkaisuja 43) Helsinki: Helsingin yliopiston kirjasto, 1980. ISBN 951-45-1893-4
