Claude Savard (16. lokakuuta 1941 Montreal – 13. helmikuuta 2003 Montreal) oli kanadalainen pianisti ja musiikkipedagogi. Hän opiskeli Montrealissa Marie-Louise Boisvertin johdolla vuosina 1959–1963 ja Québecin musiikkikonservatoriossa Germaine Malépartin johdolla. Canada Councilin stipendin turvin hän työskenteli vuosina 1963–1969 Pariisissa Vlado Perlemuterin ja Suzanne Rochen kanssa. Hän voitti Prix d'Europen vuonna 1964 ja monia kansainvälisiä kilpailuja. Helmikuussa 1967 hän kantaesitti Pariisissa edellisenä vuonna sävelletyn Alain Gagnonin sonaatin nro 3.^[1]

Savard oli Montrealissa kansainvälisen kilpailun virallisena säestäjänä laulajille ja viulisteille vuosina 1966, 1967, 1969 ja 1970. Hän oli tuomariston jäsenenä kansainvälisessä kilpailussa myös Montevideossa 1969. Vuonna 1970 hän konsertoi Carnegie Hallissa, ja vuonna 1971 hän teki ensiesiintymisensä Montrealin sinfoniaorkesterin kanssa pianokonserton nro 1 (Felix Mendelssohn) esityksessä. Vuonna 1972 hän piti seitsemäntoista resitaalia Latinalaiasessa Amerikassa. Vuosina 1972–1976 hän sai opetusta Irving Helleriltä.^[1]

Savardin säestämiä laulajia ja instrumentalisteja olivat Pierrette Alarie, Josephte Clément, Bruno Laplante, Nicole Lorange, Jean-Pierre Rampal, Joseph Rouleau, Sylvia Saurette, Suzanne Shulman ja Léopold Simoneau. Vuonna 1981 Japanissa tekemänsä kiertueen jälkeen Savard vietti vuonna 1982 Kiinassa kaksi viikkoa Maureen Forresterin ja Claude Corbeilin kanssa pitämässä resitaaleja ja mestarikursseja. Vuodesta 1975 hän opetti Montrealin yliopistossa pianonsoittoa ja kamarimusiikkia.^[1]