Christof Wetterich

Christof Wetterich
Christof Wetterich
Christof Wetterich
Henkilötiedot
Syntynyt12. huhtikuuta 1952
Freiburg im Breisgau, Baden-Württenberg, Saksan liittotasavalta
Koulutus ja ura
Tutkinnot Freiburgin yliopisto
Instituutti Heidelbergin yliopisto
Tutkimusalue teoreettinen fysiikka
Tunnetut työt funktionaalinen renormalisointiryhmä,
kvintessenssi
Palkinnot Max Planckin tutkimuspalkinto
Aiheesta muualla
www.thphys.uni-heidelberg.de/~wetteric

Christof Wetterich (s. 12. huhtikuuta 1952 Freiburg im Breisgau)[1] on saksalainen teoreettinen fyysikko. Hän opiskeli fysiikkaa Pariisissa, Kölnissä ja Freiburgissa, jossa hän vuonna 1979 väitteli tohtoriksi.[1] Hän on työskennellyt Cernissä Genevessä ja DESYssä Hampurissa.[1] Vuodesta 1992 lähtien hän on toiminut teoreettisen fysiikan professorina Heidelbergin yliopistossa. Hän on tutkinut varsinkin kosmologiaa ja hiukkasfysiikkaa.

Saavutukset

Wetterichin kehittämälle teoreettiselle menetelmälle funktionaalin renormalisoimiseksi on löydetty sovelluksia monilla fysiikan aloilla. Se tarjoaa sopivan viite­kehyksen esimerkiksi kvanttigravitaation, varsinkin sen asymptoottisen turvallisuuden tutkimiseksi,[2], sillä on merkitystä Yangin–Millsin teorioiden kannalta[3] ja sitä voidaan soveltaa myös ei-relati­vistisiin kvantti­systeemeihin, esimerkiksi sillä voidaan kuvata aineen siirtymistä BCS-teorian mukaisesta supra­johtavasta tilasta Bosen–Einsteinin kondensaattiin.[4]

Wetterich tunnetaan parhaiten vuonna 1987 esittämästään teoriasta dynaamisesta pimeästä energiasta eli kvintessenssistä.[5][6] Se voisi selittää maailman­kaikkeuden havaitun kiihtyvän laajenemisen. Hän on tehnyt perustava tutkimusta myös neutriinojen pienen massan teoreettiseksi ymmärtämiseksi.[7][8]

Wetterichin kehittämä funktionaalin renormalisointi­menetelmä yhdistää monet makro­fysikaaliset rakenteet jatkuvalla tavalla mikro­fysikaalisiin lakeihin. Sen nykyinen muoto perustuu eksaktiin Wetterichin yhtälöön.[9][10]

Vuonna 2013 Wetterich esitti kosmologisen hypoteesin, joka kyseen­alaistaa yleisesti hyväksytyn käsityksen maailman­kaikkeuden laajenemisesta. Hänen mukaansa kaukaisten galaksien valon havaittu yleinen punasiirtymänä tunnettu ilmiö, jota yleensä pidetään todisteena niiden etääntymisestä, aiheutuisikin siitä, että maailman­kaikkeuden ja kaikkien siinä olevien hiukkasten massa kasvaa hitaasti. Kun valo lähti kaukaisista galakseista, siellä olleiden atomien massa olisi ollut nykyistä pienempi, minkä vuoksi niiden elektronien energiatasot olisivat olleet nykyistä alemmat ja sen mukaisesti niiden spektriviivojen taajuus olisi ollut alun perinkin nykyistä pienempi.[11] Wetterichin hypoteesin ongelmana on kuitenkin, ettei sitä voida kokeellisesti vahvistaa: jos kaikkien kohteiden massat kasvavat suhteessa yhtä nopeasti, massan kasvua ei voitaisi havaita punnitsemalla, toisin sanoen vertailemalla eri kappaleiden massoja.[11]

Kunnianosoitukset ja palkinnot

Vuonna 2005 Max Planck -instituutti myönsi Wetterichille Max Planckin tutkimus­palkinnon.[1] Vuodesta 2006 lähtien hän on ollut Heidelbergin tiedeakatemian jäsen.[12]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Christof Wetterich

Lähteet

  1. ↑ a b c d Prof Dr. Christof Wetterich (curriculum vitae) (pdf) thphys.uni-heidelberg.de. Viitattu 9.11.2016.
  2. ↑ M. Reuter: Nonperturbative evolution equation for quantum gravity. Phys. Rev. D., 1998, 57. vsk, nro 971. doi:10.1103/PhysRevD.57.971 Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ M. Reuter, C. Wetterich: Effective average action for gauge theories and exact evolution equations. Nuclear Physics B., 1994, 417. vsk, s. 181–214. doi:10.1016/0550-3213(94)90543-6
  4. ↑ S. Diehl, H. Gies, J. M. Pawlowski, C. Wetterich: Flow Equations for the BCS-BEC Crossover. Phys. Rev. A., 10.1.2007, 56. vsk. doi:10.1103/PhysRevA.76.021602 Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ Cosmology and the Fate of Dilatation. Nucl. Phys. B, 13.6.1988, 302. vsk, nro 4, s. 668–696. doi:10.1016/0550-3213(88)90193-9
  6. ↑ Christof Wetterich: The Cosmon Model for an Asymptotically Vanishing Time Dependent Cosmological "Constant". Astron. Astrophys., 1995, 301. vsk, s. 321–328. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Christof Wetterich: Neutrino Masses and the Scale of B-L Violation. Nucl. Phys. B, 7.9.1981, 187. vsk, nro 2, s. 343–375. doi:10.1016/0550-3213(81)90279-0
  8. ↑ G. Lazarides, Q. Shafi, C. Wetterich: Proton Lifetime and Fermion Masses in an SO(10) Model. Nucl. Phys. B, 6.4.1981, 181. vsk, nro 2, s. 287–300. doi:10.1016/0550-3213(81)90354-0
  9. ↑ Christof Wetterich: Exact Evolution Equation for the Effective Potential. Phys. Lett. B, 25.2.1993, 301. vsk, nro 1, s. 90–94. doi:10.1016/0370-2693(93)90726-X
  10. ↑ J. Berges, N. Tetradis, C. Wetterich: Non-perturbative Renormalization Flow in Quantum Field Theory and Statistical Physics. Phys. Rept., 2002, 363. vsk, nro 4–6, s. 223–386. doi:10.1016/S0370-1573(01)00098-9 Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ a b Cosmologist suggests universe might not be expanding after all phys.org. Viitattu 9.11.2016.
  12. ↑ The members of the HAdW since its foundation in the year 1909: W Heidelberger Akademie der Wissenschaften. Viitattu 9.11.2016.

Aiheesta muualla