Lafontin ensimmäisenä opastajana oli hänen äitinsä. Hän opiskeli viulunsoittoa Rodolphe Kreutzerin ja Pierre Roden oppilaana. Lafontia on kuvailtu eräänä ranskalaisen koulukunnan merkittävimmistä viulisteista. Opettajiensa johdolla hän kehitti edelleen Giovanni Battista Viottin klassista tekniikkaa.
Lafont kiersi Eurooppaa jo 1792, muun muassa Saksassa, ja hänen konserttinsa olivat menestyksiä. Ranskan vallankumouksen sytyttyä hän matkusti ympäri Eurooppaa ja palasi vasta 1815. Hän toimi muun muassa tsaari Aleksanteri I:n kamariviulistina. Palattuaan Ranskaan hänestä tuli kuninkaallisten kamarimuusikoiden ensiviulisti Ludvig XVIII:n hovissa ja Berryn herttuattaren säestäjä.
Vuonna 1816 hän osallistui kilpailuun yhdessä Paganinin kanssa, minkä hän hävisi. Kilpailu pidettiin La Scalassa. Lafontin sävellyksistä vain muutama on säilynyt. Hän kuoli hevosrattaiden kaatumisonnettomuudessa 1839.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
