Charles Dexter Wardin tapaus (engl.The Case of Charles Dexter Ward) on H. P. Lovecraftin vuonna 1927 kirjoittama lyhyt romaani. Se kertoo nuoresta providencelaisestasukututkimusta harrastavasta opiskelijasta, joka päätyy tutkimaan 1700-luvulla vaikuttaneen pahamaineisen esi-isänsä vaiheita. Charlesin elämä kietoutuu lopulta kokonaan kuolleiden ja manausten ympärille ja hänen okkultistiset tutkimuksensa alkavat vaikuttaa myös ympäröivän yhteisön tapahtumiin.
Lovecraft ei ollut tyytyväinen romaaniin eikä vaivautunut kirjoittamaan sitä puhtaaksi. Teksti ilmestyi vasta hänen kuolemansa jälkeen, mutta nykyään sitä pidetään eräänä hänen parhaista teoksistaan.
Charles Dexter Ward on rhodeislandilaisen aristokraattisuvun perillinen ja innokas sukututkija. Hän kiinnostuu 1700-luvulla eläneestä esi-isästään Joseph Curwenista, joka oli noidan ja alkemistin maineessa. Ward löytää Curwenia esittävän maalauksen ja huomaa olevansa aivan samannäköinen. Kun Ward alkaa käyttäytyä oudon vanhahtavalla tavalla ja uppoutuu salatieteisiin, hänet todetaan henkisesti epävakaaksi ja suljetaan mielisairaalaan.
Perheen lääkäri Marinus Bicknell Willett alkaa selvitellä hulluuden syitä. Käy ilmi, että nuori Ward oli herättänyt Joseph Curwenin henkiin, ja tämä on ottanut hänen paikkansa. Hän käy tutkimassa Curwenin vanhaa asumusta, jonka alta löytyy valtava labyrintti täynnä outoja hirviöitä ja okkulttista välineistöä. Curwen on löytänyt loitsun, jolla ihmiset voidaan palauttaa ”alkusuoloiksi”. Vastaavasti alkusuoloista voi taikuuden avulla rakentaa elävän ihmisen.
Willett menee mielisairaalaan keskustelemaan Curwenin kanssa. Curwen ei osoita katumusta, ja Willett lausuu löytämänsä loitsun, joka palauttaa Curwenin tomuksi. Julkisuudessa ihmetellään, mihin Ward oikein on kadonnut, mutta Willett pitää salaisuutensa ja huolehtii siitä, että Curwenin jäämistö hävitetään.
Kirjoittaminen ja julkaisu
Vuonna 1801 rakennettu Halsey House Providencessa oli Wardin talon esikuva.
Lovecraft aloitti Charles Dexter Wardin tapauksen suunnittelun elokuussa 1925, jolloin hänen tätinsä Lillian kertoi hänelle kummitusjuttuja kotikaupungissaan Providencessa sijaitsevasta ”Hurjan Tom Halseyn” kartanosta. Kyseinen talo sijaitsee osoitteessa 140 Prospect Street ja toimi esikuvana Charles Dexter Wardin talolle, jonka osoitteeksi Lovecraft tosin ilmoittaa 100 Prospect Street. Talo on edelleen olemassa, joskin se on myöhemmin jaettu useammaksi asunnoksi. Charles Dexter Wardin hahmo muistuttaa Halseyn talossa tuolloin asunutta William Lippitt Maurania (s. 1910), jonka Lovecraft tunsi maineelta. Mauran oli sairaalloinen lapsi, jota hoitajat kuljettivat rattaissa pitkin kaupunkia. Sekä Mauranin perhe että romaanin fiktiivinen Joseph Curwen omistivat maatilan Pawtuxetissa.[1]
Lovecraft asui 1920-luvun puolivälissä Brooklynissä ja suunnitteli Salemiin sijoittuvaa tarinaa, joka sekoittaisi kauhukirjallisuutta ja dekkaria. Hänen aikomuksensa oli myydä tarina Detective Tales -lehdelle, joka oli aiemmin hylännyt hänen novellinsa ”Kammottu talo”.[1] Se käsittelee Charles Dexter Wardin tapauksen tavoin Lovecraftin kotiseutua.[2] Syyskuussa 1925 Lovecraft luki Providencen siirtomaa-aikaista historiaa käsittelevän kirjan, joka mahdollisesti innoitti häntä siirtämään kirjan tapahtumat Rhode Islandiin.[1] Huhtikuussa 1926 Lovecraft palasi takaisin kotiseuduilleen Providenceen.[2] Vielä tammikuussa 1927 hän aikoi kuitenkin sjoittaa tarinansa Salemiin.[1]
Charles Dexter Wardin tapauksen todennäköinen esikuva oli Walter de la Maren romaani The Return (1910), jossa 200 vuotta haudassa maannut mies nousee kuolleista ja palaa ulkomuotonsa puolesta entiselleen. Lovecraft luki kirjan kesällä 1926 ja mainitsee sen esseessään Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa. Charles Dexter Wardin tapauksessa on lisäksi Lovecraftin omasta ”Red Hookin kauhusta”,[1] jonka hän kirjoitti New Yorkin -vuosinaan.[2] Yhtymäkohtia ovat esimerkiksi mustan magian harjoittaminen (romaanissa alkemia, novellissa kabbala), pahan velhon yritys parantaa mainettaan avioliiton avulla sekä sankarillinen päähenkilö, joka estää pahan velhon suunnitelmia toteutumasta.[1]
Lovecraft kirjoitti tarinan tammi–maaliskuussa 1927. Hän ei ollut lopputulokseen tyytyväinen eikä siksi kirjoittanut tekstiä puhtaaksi tai yrittänyt saada sitä julkaistuksi, vaikka kustantajat olisivat todennäköisesti tarttuneet romaaniin innokkaammin kuin novelleihin. Lovecraftin ystävä R. H. Barlow alkoi 1934 kirjoittaa novellia puhtaaksi, mutta ei saanut urakkaansa valmiiksi ennen Lovecraftin kuolemaa. Lopullisen puhtaaksikirjoittamisen tekivät August Derleth ja Donald Wandrei, jotka julkaisivat novellin jatkosarjana Weird Tales -lehdessä vuonna 1941. Romaani ilmestyi touko- ja heinäkuun numeroissa lyhennettynä ja virheitä vilisevänä versiona.[1]
Vastaanotto
Lovecraft piti romaania kömpelönä tekstinä, joka luhistui itsetietoisen historiasta luennoinnin alle.[1] Kirjan jälkimaine sen sijaan on ollut myönteinen ja sitä pidetään eräänä Lovecraftin parhaista teksteistä.
Lovecraft-tutkijat S. T. Joshi ja David E. Schultz huomauttavat, että Charles Dexter Wardin tapaus on yksi monista tarinoista, joissa ”Lovecraft ammensi suhteellisen rajallisesta juonikuviovalikoimastaan ja kertoi keskinkertaisen tarinan uudelleen, mestarillisin tuloksin.”[1] S. T. Joshin mukaan romaani on Lovecraftin yliluonnollisten kauhutarinoiden huipentuma.[3] Vuonna 1927 Lovecraft kirjoitti novellin ”Väri avaruudesta”, jonka myötä hän luopui yliluonnollisista aiheista ja alkoi sekoittaa kauhua ja tieteiskirjallisuutta.[4]
Juhani Hinkkanen arvosteli Charles Dexter Wardin tapauksen, kun se ilmestyi suomeksi vuonna 1992. Hänen mukaansa kyseessä on kirjailijan parhaimmistoon lukeutuva teksti: ”Lovecraft jos kukaan ymmärsi kauhun perusolemuksen. Hän puhui ihmisen sisimmässä piilevistä peloista ja ihmisen kosmisesta kauhusta selittämättömän maailmankaikkeuden ja tieteen uusien löytöjen edessä. Hän käsitti, että vahvin kaikista peloista on tuntemattoman pelko. – – [J]os tuntematon tulee liian tutuksi, jos se tuodaan näyttämölle lukijan tai katsojan silmien eteen, pelko katoaa ja seurauksena on antikliimaksi ja pettymys. Lovecraft ei itsekään aina onnistunut näissä puitteissa pysymään mutta parhaimmillaan kuten Charles Dexter Wardin tapauksessa hän toteutti periaatteensa tinkimättä piinalliseen loppuun asti.[5]
Lovecraft, H. P.: Charles Dexter Wardin tapaus. ((The Case of Charles Dexter Ward, 1941.) Suomentanut Ilkka Äärelä) Helsinki: Jalava, 1992. ISBN 951-8954-98-4 Uusi painos 2002.
Lovecraft, H. P.: Charles Dexter Wardin tapaus. (The Case of Charles Dexter Ward, 1941.) Teoksessa H. P. Lovecraftin kootut teokset 4. Hautausmaan kauhu ja muita kertomuksia. (Suomentaneet Ilkka Äärelä, Matti Rosvall ja Sari Kallioinen & Anita Puumalainen) Helsinki: Jalava, 2012. ISBN 978-951-887-452-5
↑Joshi, S. T.: A Dreamer and a Visionary. H. P. Lovecraft in His Time, s. 300. Liverpool: Liverpool University Press, 2001. ISBN 978-0-853-23946-8Google-kirjat (viitattu 26.1.2021). (englanniksi)
↑Joshi, S. T.: A Subtler Magick. The Writings and Philosophy of H. P. Lovecraft, s. 136–137. Gillette, New Jersey: Wildside Press, 1996. ISBN 978-1-880-44861-8Google-kirjat (viitattu 26.1.2021). (englanniksi)
