Carl Friedrich Goerdeler (31. heinäkuuta 1884 – 2. helmikuuta 1945) oli saksalainen poliitikko, tohtori ja tunnettu natsien vastustaja. Hän oli Leipzigin pormestari vuosina 1930–1937 ja heinäkuun salaliiton jäsen sekä salaliittolaisten ehdokas Saksan uudeksi valtakunnankansleriksi Adolf Hitlerin suunnitellun salamurhan jälkeen. Murhayrityksen epäonnistuttua heinäkuussa 1944 Goerdeler vangittiin ja tuomittiin kuolemaan. Hänet hirtettiin Plötzenseen vankilassa vuonna 1945.
Monet pitivät Goerdeleria natsijohdon vastaisen maanalaisen vastarinnan johtajana. Hän oli konservatiivinen liberaali sekä läheisessä yhteydessä Kreisaun piiriin ja muihin vastarinnan keskushenkilöihin, kuten Ulrich von Hasselliin ja Johannes Popitziin. Hänen vaikutusvaltansa vastarinnassa kuitenkin vaihteli vuosien varrella.[1]
Goerdeler toimi Leipzigin pormestarina 1930–1937. Huolimatta omasta isänmaallisuudestaan ja kansallismielisyydestään hän vastusti Hitleriä ja natseja. Hän oli vastustanut näitä jo Hitlerin valtaannousun yhteydessä 1933, ja oli kieltänyt muun muassa hakaristilipun nostamisen kaupungintalolla sekä pyrkinyt suojelemaan juutalaisia liikkeenharjoittajia natsien vainoilta. Toisen maailmansodan aikana hän pyrki muodostamaan upseeriston keskuuteen liittoutumaa, joka voisi painostaa Hitlerin eroamaan.[1]
Lähteet
- Hoffman, Peter: German Resistance to Hitler. Harvard University Press, 1988. ISBN 0674350863 (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b Hoffman 1988, s. 65‐66
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
