CCAFS:n Titan III -laukaisulaitokset rakennettiin mahdollistamaan korkea rakettien laukaisutiheys. Titan-raketit koottiin ja niitten hyötykuormat asennettiin, minkä jälkeen valmis raketti siirrettiin toiselle kahdesta laukaisualustasta raiteita pitkin. Titan III:n -laukaisulaitoksiin kuuluivat alustat LC-40 ja LC-41, Vertical Integration Building, sekä Cape Canaveralin ensimmäinen rakettien siirtorata. Laukaisulaitos saatiin valmiiksi vuonna 1964, ja ensimmäinen Titan IIIC -laukaisu tehtiin LC-41:ltä 21. joulukuuta 1965. Kantoraketti kuljetti tällä laukaisulla neljä erillistä hyötykuormaa kiertoradalle.
Titan IV
Titan IV:n ensilento tehtiin myös LC-41:ltä. Kantorakettityypin viimeinen lento alustalta tehtiin 9. huhtikuuta 1999, jolloin Titan IVB oli tarkoitus laukaista USA 142 -ennakkovaroitussatelliitti kiertoradalle. Laukaisu kuitenkin epäonnistui ylemmän IUS-vaiheen erkanemisen epäonnituttua, ja jättäen hyötykuorman hyödyttömälle GTO-siirtoradalle.
Atlas V
Titan-laukaisujen päätyttyä SLC-41:een tehtiin muutostöitä ULA:n Atlas V -rakettien laukaisuija varten. Ensimmäinen Atlas V -laukaisu tehtiin 21. elokuuta 2002, jolloin kantoraketti vei Eutelsatin Hot Bird 6 -satelliitin geostationaariselle kiertoradalle.
Atlas V -raketit kootaan pystyasennossa alustan eteläpuolella olevassa Vertical Integration Facilityssä, josta ne siirrettään alustalle noin päivää ennen laukaisua raiteita pitkin.
Luotaimet
Satelliittien lisäksi Titan -kantoraketit laukaisivat useita luotaimia 1970-luvulla LC-41:stä, mihin lukeutuivat esimerkiksi aurinkoa tutkineet Helios-luotaimet, Marsia tutkineet Viking-luotaimet ja uloimmille planeetoille lentäneet Voyager-luotaimet. Alustalta on laukaistu myös Atlas V -kantoraketilla muun muassa Mars Reconnaissance Orbiter Marsiin joulukuussa 2004, New Horizons -luotain Plutoon tammikuussa 2006, Juno-luotain Jupiteriin elokuussa 2011[3] ja Mars Science Laboratory Marsiin marraskuussa 2011.[4]
