Cameron Hawkins

Cameron Hawkins
Henkilötiedot
Syntynytn. 1951
Muusikko
Taiteilijanimi Cam Hawkins
Aktiivisena 1976–1996, 2006, 2011–
Tyylilajit uusi aalto, progressiivinen rock, elektroninen musiikki, synth pop
Soittimet syntetisaattori, bassokitara, laulu
Yhtyeet Clear, FM
Levy-yhtiöt Now See Hear

Cameron Hawkins (s. n. 1951) on kanadalainen rock-muusikko, joka tunnetaan progressiivista rockia esittävän FM-yhtyeen basistina, kosketinsoittajana, laulajana ja pääasiallisena lauluntekijänä. Hän on ainoa yhtyeen kaikissa kokoonpanoissa soittanut jäsen.[1] FM:n ohella Hawkins on soittanut ja laulanut muutamilla muilla kanadalaisilla albumeilla vierailevana ja studiomuusikkona.[2]

Ura muusikkona

Hawkins soitti high schoolissa selloa ja vuoden ajan myös klassista pianoa. Muusikon uransa hän aloitti kuitenkin basistina.[3] Hän lauloi ja soitti bassoa 1970-luvun puolivälissä Clear-nimisessä yhtyeessä. Omalaatuinen muusikko Nash the Slash liittyi yhtyeeseen 1976. Clear hajosi pian tämän jälkeen, jolloin Hawkins ja Nash the Slash perustivat uuden elektronisen yhtyeen, jonka nimeksi tuli FM. Myöhemmin yhtyeeseen liittyi myös rumpali Martin Deller.[4][5][6] FM:n perustamisen jälkeen Hawkins ryhtyi soittamaan pääasiallisesti kosketinsoittimia, koska piti syntetisaattorien monipuolisuudesta ja salaperäisyydestä.[3]

FM saavutti 1970-luvun lopulla menestystä sekä levymyynnilään että suosittuna live-esiintyjänä.[5] Hawkins on myöhemmin muistellut uransa kohokohtina esikoisalbumi Black Noisen saamaa kultalevyä juhlistanutta konserttia, jossa yhtye esiintyi 10 000 ihmiselle teatteriteknologian avustuksella,[4] sekä Rushin lämmittelijänä 1981 tehtyä Pohjois–Amerikan-kiertuetta.[1]

Vuonna 1980 Hawkins soitti syntetisaattoria FM:n viulistin Ben Minkin albumilla Foreign Exchange.[7] Neljä vuotta myöhemmin hän soitti ja lauloi taustoja Nash the Slashin sooloalbumilla American BandAges.[5][8] Hawkins soitti taustoja myös muutamilla muilla Kanadassa 1980-luvun alussa äänitetyillä albumeilla ja lauloi satunnaisesti yksittäisiä kappaleita,[2] kuten Ken Rammin Dragon-albumin kappaleen ”Just Like I Remembered Her”.[9]

1980-luvun puolivälissä FM siirtyi synth pop -musiikkiin ja oli kotimaassaan kysytty live-esiintyjä.[1][10] Yhtyeen kokoonpanot vaihtelivat kuitenkin toistuvasti ja vuoteen 1989 mennessä Hawkins oli sen ainoa alkuperäisjäsen. Pian tämän jälkeen yhtye lopetti toimintansa kokonaan.[11][5]

Vuonna 1994 Hawkins perusti itsenäisen levy-yhtiön nimeltä Now See Hear, joka julkaisi kaksi FM:n albumia. Yhtyeen toiminta aktivoitui uudelleen pariksi vuodeksi.[5][6] Hawkins vetäytyi musiikkialalta kokonaan vuonna 1996 ja Now See Hear lopetti toimintansa samassa yhteydessä. Vuonna 2005 antamassaan haastattelussa Hawkins kertoi siirtyneensä rock-musiikista oopperan ja popin kuuntelijaksi.[6]

Vuonna 2006 FM teki lyhyeen paluun, mutta ei julkaissut uutta materiaalia.[5] Tämän jälkeen Hawkins toimi teknologia- ja liikealalla.[1] Vuonna 2011 FM teki uuden comebackin. Hawkins on nykyisen kokoonpanon ainoa alkuperäisjäsen. Kertomansa mukaan hän oli välillä kadottanut kiinnostuksensa musiikin tekemiseen, mutta kiinnostui FM:stä uudestaan täytettyään 60.[1] FM:n uuden tuotannon ohella Hawkins lauloi FM-viulisti Ed Bernardin vuonna 2015 julkaistulla sooloalbumilla Polydactyl.[12]

Soittimet ja tyyli

Alkuun Hawkins soitti Minimoog- ja Elka-syntetisaattoreita. Vuonna 1979 hän otti käyttöön myös polyfonisen Prophet-5-syntetisaattorin. Koska Hawkinsilla ei ole taustaa pianistina, hän ei juurikaan käytä koskettimia soittaessaan vasenta kättään vaan soittaa bassolinjat oikealla kädellään. Sooloillessaan hän käyttää oikeaa kättä päämelodiaan ja jalkiota bassoihin.[3] Konserteissa Hawkins soittaa vuoroin sekä syntetisaattoria ja Rickenbacker-bassokitaraa.[1][13][14] Hänen esiintymiselleen on ominaista korkea äänialan ylärajoilla laulaminen.[15]

Lähteet

  • Stone, Mad: FM. ([2][3][4][5]) Canadian Musician, elokuu 1980, s. 31-48. Kanada. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f Ashcroft, Phil: FM discuss the turbulent past, touring with Rush and their big return Prog: Astounding sounds, amazing music. 26.2.2016. Louder Sound. Viitattu 10.10.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b Cameron Hawkins Discography. Discogs. Viitattu 15.8.2020.
  3. ↑ a b c Stone 1980, s. 32.
  4. ↑ a b Wilcox, John A.: A Few Words With...Nash The Slash progsheet. n. 2011[1]. Viitattu 10.10.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f FM CanadianBands.com. Arkistoitu 25.12.2019. Viitattu 10.10.2019. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Wentworth, Paul: In May of 2005 I had the opportunity to ask Cameron Hawkins some Frequently asked Questions about himself and FM. He was kind enough to respond and had some very interesting answers. The FM Archive. toukokuu 2005. Viitattu 10.10.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Ben Mink – Foreign Exchange. Discogs. Viitattu 15.8.2020.
  8. ↑ https://www.discogs.com/Nash-The-Slash-American-BandAges/release/2691440 Nash The Slash ‎– American BandAges]. Discogs. Viitattu 14.8.2020.
  9. ↑ Ken Ramm ‎– Dragon. Discogs. Viitattu 14.8.2020.
  10. ↑ Burga, David E.: R.I.P. – Nash the Slash ("The reformation in the mid-80’s, we were actually the second highest grossing club act in Canada after David Wilcox. We were out on the road for 18 months straight and we did very well.") davidburga.wordpress.com. 13.5.2014. Viitattu 10.10.2019. (englanniksi)
  11. ↑ Dillon, Charlotte: FM: Biography AllMusic. All Media Network. Viitattu 27.9.2013.
  12. ↑ Ed Bernard – Polydactyl. Discogs. Viitattu 14.8.2020.
  13. ↑ Strik, Henri: FM - Nearfest 2006 Background Magazine: Online magazine for symphonic & progressive rock. n. 2014. Arkistoitu 25.11.2020. Viitattu 4.11.2019. (englanniksi)
  14. ↑ ””Planet Vega”” (Nearfest 2006). FM, Esoteric Antenna, 2014.
  15. ↑ Hobkirk, Neil: Science Fiction Double Feature: “Black Noise” (reissue) and “Transformation” by FM (2014, 2015; Convexe) Wall of Sound. 2.6.2015. Viitattu 10.10.2019. (englanniksi)