Buddhalaisuus alkoi levitä Siddhartha Gautaman kuoleman jälkeen. Sadan vuoden kuluttua uskonto levisi naapurivaltioihin kuten Kosalaan.[2] Buddhalaisuus levisi etenkin yhteiskunnan heikkojen ja sorrettujen keskuudessa, koska siinä ei ollut kastijärjestelmää, mikä on ollut esimerkiksi dalitien, eli kastittomien, keskuudessa puoleensa vetävä tekijä.[3]
Ašokan lähettämien lähetystöjen reitit.
Ašokan aikana buddhalaisuus oli käytännössä valtionuskonto, vaikka itse uskontoa ei juurikaan seurattu, koska buddhalaisuudessa ei juurikaan olla kiinnostuneita yhteiskunnan toimivasta järjestyksestä, koska yksilöiden valaistumisen uskotaan johtavan yhteiskunnan toimivaan järjestykseen. Pian Ašokan kuoleman jälkeen buddhalaisuus alkoi menettää suosiotaan ja lähestulkoon katosi kokonaan. Buddhalaisuuden selviytymiseen vaikutti kuitenkin se, että se assimiloitiin hindulaisuuteen muun muassa siten, että Buddhaa alettiin pitää Vishnun yhtenä inkarnaationa.[3].
Intian itsenäistyminen ja navayana
Buddhalaisuus lähti uuteen nousuun Intiassa maan itsenäistymisen aikoihin. Varsinkin intialainen intelligentsia piti buddhalaisuutta paljon loogisempana kuin hindulaisuutta, koska buddhalaisuus kannattaa tasa-arvoa paljon voimakkaammin muun muassa kastilaitoksen puuttuessa. 1950-luvulla buddhalaisten määrä oli noin 200 000, joista suurin osa asui Bengalissa ja Assamissa.[2]
Elokuussa 1956 Intian entinen oikeusministeri ja kastittomien oikeuksien ajaja B. R. Ambedkar kääntyi yhdessä 600 000 kannattajansa kanssa buddhalaisuuteen Nagpurissa, Maharashtran osavaltiossa. Uusi liike halusi kiinnittää huomiota erityisesti kastittomien kohtaamaan syrjintään, ja uusi liike sai nimekseen navayana.[4]
Nyky-Intia ja buddhalaisuus
Buddhalaisuudella on kaksi tärkeää kannatusaluetta tämän päivän Intiassa: pohjoinen rajaseutu (varsinkin Tiibetin ja Bhutanin rajoilla) sekä Maharashtran osavaltio.
Pohjoisessa buddhalaiset seuraavat joko mahajanaa tai vajrayanaa. Jälkimmäinen on tullut Intiaan etenkin Tiibetin pakolaishallinnon ansiosta, jonka nykyinen päämaja on Dharamshalassa, Himachal Pradeshissa. Kaupunki on dalai-laman vakituiseen asuinpaikka, ja siellä ollessaan hän käyttää aikansa lähinnä uskonnollisten rituaalien hoitamiseen.[5] Prosentuaalisesti eniten buddhalaisia on Sikkimissä, jossa buddhalaiset muodostavat 27,39 % väestöstä.[6]
Maharashtrassa suurin buddhalaisuuden suuntaus on edelleen navayana. Osavaltiossa asuu määrällisesti eniten buddhalaisia (6 531 200 henkilöä vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan), vaikka prosentuaalisesti osuus (5,81 % koko osavaltion väestöstä) ei ole yhtä korkea kuin pohjoisessa.[6] Vuonna 2018 arviolta 87 % kaikista Intian buddhalaisista on kääntynyt uskontoon ja nimenomaan navayanaan. 90 % kaikista Intian buddhalaisista asuu Maharashtran osavaltiossa, ja uskonto kasvaa siellä selvästi nopeammin kuin muualla Intiassa.[7]
