Brasilian asevoimat ovat Yhdysvaltojen jälkeen Amerikkojen toiseksi suurimmat ja sotilasvarustukseltaan Latinalaisen Amerikan ja eteläisen pallonpuoliskon suurimmat, ja niissä on 334 500 aktiivipalveluksessa olevaa sotilasta ja upseeria.[2] Brasilialaiset sotilaat olivat Haitissa vuodesta 2004 vuoteen 2017 johtamassa YK:n rauhanturvajoukkoa (MINUSTAH).[3]
18-45-vuotiaiden asevelvollisuus kestää 10-12 kuukautta. 17-vuotiaat vapaaehtoiseen palvelukseen. Yhä suurempi osa joukoista on ”pitkäaikaisia” vapaaehtoisia ammattilaisia; naiset saivat palvella asevoimissa 1980-luvun alusta alkaen, jolloin Brasilian armeijasta tuli ensimmäinen Etelä-Amerikan armeija, joka hyväksyi naiset armeijan riveihin; naiset palvelevat merivoimissa ja ilmavoimissa vain naisten reservijoukoissa.[6]
Tehtävät ja haasteet
Brasilian armeijan erikoisjoukkoja itsenäisyyspäivän paraatissa
Etelä-Amerikka on suhteellisen rauhallinen maanosa, jossa sodat ovat harvinaisia,[7] minkä vuoksi Brasilian alueelle ei ole hyökätty sitten vuoden 1865 Paraguayn sodan.[8] Lisäksi Brasilialla ei ole aluekiistoja minkään naapurinsa kanssa.[6] Brasilia on kuitenkin Kiinan ja Venäjän lisäksi ainoa maa, jolla on maarajoja vähintään 10 valtion kanssa. Lisäksi Brasilialla on 16 880 kilometriä maarajaa[2] ja 7 367 kilometriä[9] rannikkoa, jota on vartioitava ja puolustettava. Kaiken kaikkiaan asevoimien on puolustettava 8,5 miljoonaa neliökilometriä maata ja partioitava 4,4 miljoonaa neliökilometriä aluevesiä. Tämän tehtävän suorittaminen edellyttää merkittävää määrän henkilöstöä ja rahoitusta.
Historia
Vuodesta 1648 lähtien Brasilian asevoimia on käytetty Brasilian suvereniteetin puolustamiseen ja kansannousujen tukahduttamiseen. Brasilian armeija on myös kolmesti toiminut sotilaallisesti Brasilian hallituksen syrjäyttämiseksi.[10]
Brasilian asevoimat oli määrätty keisarin, sen ylipäällikön, alaisuuteen.[11] Häntä avustivat sotaministeri ja laivastoministeri armeijaa koskevissa asioissa. Perinteisesti sotaministerit ja laivastoministerit olivat siviilejä, mutta joitakin poikkeuksia oli olemassa. Valittu malli oli Britannian parlamentaarinen tai angloamerikkalainen järjestelmä, jossa ”maan asevoimat noudattivat armeijan siviilivalvontaa ja pitivät samalla etäisyyttä poliittisiin päätöksiin ja rajojen turvallisuuteen liittyviin päätöksiin”. Sotilaat saivat asettua ehdolle ja toimia poliittisissa viroissa ollessaan aktiivisessa palveluksessa. He eivät kuitenkaan edustaneet armeijaa vaan sen kaupungin tai maakunnan väestöä, johon heidät valittiin. Dom Pedro I valitsi yhdeksän sotilasta senaattoreiksi ja viisi (14:stä) valtioneuvostoon. Dom Pedro II valitsi senaattoreiksi neljä sotilasta 1840-luvulla, kaksi 1850-luvulla ja kolme hänen valtakautensa loppuun asti. Hän valitsi myös seitsemän sotilasta neuvonantajiksi 1840- ja 1850-luvuilla ja kolme sen jälkeen.
Cayennen maihinnousu (1809): Englantilais-portugalilaisen retkikunnan yhdistetty sotilasoperaatio Cayennea vastaan, joka oli Ranskan Etelä-Amerikan siirtomaan Ranskan Guayanan pääkaupunki vuonna 1809 Napoleonin sotien aikana.
Luso-brasilialainen hyökkäys (1816-1820): Aseellinen konflikti Portugalin, Brasilian ja Algarvesin Yhdistyneen kuningaskunnan sekä José Artigasin partisaanien välillä Banda Orientalista (itärannikko), nykyisestä Uruguaysta.
Brasilian itsenäisyyssota (1822-1824): Sarja sotaretkiä, joiden tavoitteena oli lujittaa Brasilian itsemääräämisoikeutta ja lopettaa Portugalin vastarinta.
Päiväntasaajan konfederaatio (1824): Lyhytaikainen kapina, joka tapahtui Brasilian koillisosassa Brasilian itsenäisyystaistelun aikana.
Cisplatinen sota (1825-1828): Río de la Platan yhdistyneiden maakuntien ja Brasilian valtakunnan välinen aseellinen konflikti Banda Orientalin eli ”itärannan” alueesta sen jälkeen, kun yhdistyneet maakunnat olivat vapautuneet Espanjasta.
Paraguayn sota (1864-1870): Yli 200 000 brasilialaista taisteli tässä konfliktissa,[13] jota pidetään Brasilian historian vakavimpana.
Brasilian laivastokapina (1893-1894): Aseellinen kapina, jonka takana olivat pääasiassa amiraalit Custodio de Mello ja Saldanha da Gama ja Brasilian laivaston alukset, jotka vastustivat Rio de Janeirossa toimivan keskushallinnon perustuslain vastaista vallassa pysymistä.
Canudosin sota (1893-1897): Kapinalliset päihittivät kolme ensimmäistä sotilasjoukkoa, jotka lähetettiin hillitsemään kapinaa.
Contestadon sota (1912-1916): oli siirtokuntalaisten ja maaherrojen välinen sissisota maasta, jota Brasilian valtion poliisi- ja sotilasjoukot tukivat. Sota kesti lokakuusta 1912 elokuuhun 1916.
Brasilia ensimmäisen maailmansodan aikana: Brasilia osallistui ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1917 kolmoisententen rinnalla. Brasilia osallistui ensimmäiseen maailmansotaan pääasiassa Atlantin sotaretkellä ja vähemmän maasodassa.
Perustuslaillinen vallankumous (1932): São Paulon osavaltiossa Brasiliassa heinäkuun ja lokakuun 1932 välisenä aikana tapahtunut aseellinen liike, jonka tavoitteena oli Getúlio Vargasin väliaikaisen hallituksen kukistaminen ja Brasilian uuden perustuslain julistaminen.
Brasilia toisessa maailmansodassa (1942-1945): Brasilia julisti sodan natsi-Saksaa vastaan elokuussa 1942 ja lähetti vuonna 1944 Italiaan 25 334 sotilaan vahvuisen sotilasjoukon. Brasilia toimitti myös elintärkeitä raaka-aineita sotatoimiin ja luovutti tärkeitä lentotukikohtia Natalissa ja Fernando de Noronhan saaristossa, jotka mahdollistivat Pohjois-Afrikan maihinnousun eli Soihtu-operaation, ja sillä oli keskeinen rooli Etelä-Atlantin meriväylien vartioinnissa.
Vaikka Brasilian keisarikunnan 67 vuoden aikana ei tapahtunut yhtään sotilasvallankaappausta, tasavaltalaisella kaudella tapahtui neljä sotilasvallankaappausta 75 vuoden aikana vuosina 1889-1964.
Brasilian maavoimien johdon muodostavat armeijan komentaja ja muut aktiivipalveluksessa olevat armeijan kenraalit.[14] Maassa on tällä hetkellä kuusitoista aktiivista neljän tähden kenraalia, joista useat ovat komentotehtävissä. Johdon tehtäviin kuuluvat muun muassa komentajan virkaan valittavien ehdokkaiden valinta, alueellisten ja maailmanlaajuisten poliittisten tilanteiden ennakointi ja muut tehtävät. Kaikki brasilialaiset kenraalit ovat valmistuneet Brasilian ylimmästä sotakoulusta.[15][16]
FORPRON
Brasilian armeijan valmiusjoukot (port.Forças de Prontidão do Exército Brasileiro) on armeijan divisioona, joka on luotu olemaan valmiina taistelemaan 365 päivää vuodessa. Tämä 15 000 jalkaväen, laskuvarjojääkärien ja panssaroidun ratsuväen prikaatin muodostama divisioona pystyy toimimaan tavanomaisissa taistelutehtävissä, lain ja järjestyksen takaamisessa ja viranomaisten välisissä operaatioissa Brasilian alueella tai divisioonan joukkoina ulkomailla, joita johtavat armeijan ylipäällikön alaisen valmiusjoukkojen yleisesikunnan upseerit.[17][18][19]
Brasilian laivasto
Laivastolla (port.Marinha do Brasil) on kahdeksan tukikohtaa eri puolilla Brasiliaa.[20]
Brasilian ilmavoimat
Brasilian ilmavoimat (port.Força Aérea Brasileira, tunnetaan myös nimellä FAB) on Amerikkojen toiseksi suurimmat ilmavoimat (Yhdysvaltojen jälkeen), ja siinä on noin 70 000 aktiivista sotilasta. FAB on jaettu neljään operatiiviseen komentokuntaan.
Brasilian ilmailu- ja avaruuskomento
Brasilian ilma- ja avaruusoperaatioiden komentokeskus perustettiin vuonna 2017,[21] ja se on osa Brasilian ilmavoimia. Se vastaa maan ilma- ja avaruusoperaatioiden suunnittelusta, koordinoinnista, toteuttamisesta ja valvonnasta.[22] Myös Brasilian laivasto ja Brasilian armeija kuuluvat organisaatioon.
Joukkojen siirto
Brasilialla on tarve suojella 16 880 kilometriä pitkää maarajaansa. Brasilia on 1990-luvulta lähtien siirtänyt joukkojaan vastaamaan kansallista turvallisuusvaatimusta.
Vuosina 1992-2008 armeija siirsi Rio de Janeiron ja Rio Grande do Sulin osavaltioista Amazonin alueelle 1., 2. ja 16. viidakkojalkaväkiprikaatin, 3. jalkaväkipataljoonan, 19. logistiikkapataljoonan ja 22. armeijan poliisipataljoonan.[23] Näiden siirtojen jälkeen armeijan joukkojen määrä kyseisellä alueella nousi 25 000:een.[24] Rio de Janeiron osavaltiosta siirrettiin myös 1. ja 3. taisteluvaunurykmentti, jotka nyt sijoitettiin Santa Marian kaupunkiin Rio Grande do Sulin osavaltiossa.[25]
Näistä toimista huolimatta asevoimien läsnäolo Brasilian Amazonin raja-alueilla on kuitenkin edelleen vähäistä ja hajanaista, sillä armeijalla on alueella vain 28 rajaosastoa, yhteensä 1 600 sotilasta eli yksi mies jokaista 7 kilometriä kohti. Siirtoja on odotettavissa lisää, sillä Rio de Janeiron, Minas Geraisin ja Espírito Santon osavaltioissa on edelleen yli 49 000 sotilasta.[25] Toukokuussa 2008 laivasto ilmoitti uusista suunnitelmista sijoittaa joukkojaan uudelleen eri puolilla Brasiliaa.[15]
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Military of Brazil
_and_USS_Ronald_Reagan_(CVN-76)_underway_on_8_June_2004_(040608-N-1281L-009).jpg)
