Bolšoi Kizil ven. Большой Кизил, kaz. Үлкен Кизил
Alkulähde	Uralvuoriston Uraltau 53°17′38″N, 58°27′28″E [a]
Laskupaikka	Uraljoki 52°43′38″N, 58°54′42″E
Maat	Venäjä
Pituus	172 [1] km
Alkulähteen korkeus	760 [b] m
Virtaama	4,17 [2] m³/s
Valuma-alue	2080 [1] km²
Infobox OK

Bolšoi Kizil (ven. Большой Кизил eli ”Suuri Kisil” ja kaz. Үлкен Кизил, mikä luetaan ”Ulken Kizil”) on Venäjällä Uraljokeen oikealta puolelta yhtyvä sivujoki, jonka valuma-alue sijaitsee Uralvuoriston eteläosan itärinteillä. Joen pääuoma virtaa yläjuoksulla pääosin Baškortostanissa, mutta aivan alajuoksulla se siirtyy Tšeljabinskin alueelle.^[3]

Joen lähteet sijaitsevat Uralvuoriston eteläosissa Uraltaun ja Kriktitaun vuoristoharjanteiden välissä noin 760 metrin ^[c] korkeudella merenpinnasta ja se virtaa 172 kilometriä (toinen lähde antaa 155 km ^[3]) kunnes se yhtyy oikealta 294 metrin korkeudella Uraljokeen Kizilskojessa (ven. Кизильское) 2 014 kilometriä ennen sen Kaspianmerellä sijaitsevaa suistoa.^[1]

Joen pääuomalle tulee korkeuseroa 466 metriä ja joen kaltevuus on siten 2,71 m/km ^[d]. Joen yläjuoksulla on joella enemmän pudotusta, kun taas alajuoksulla jyrkkyys tasaantuu ja joki saavuttaa alajuoksun lopussa alankoalueen. Joella on syvyyttä 0,6–0,8 metriä. Joella harrastetaan koskenlaskua kajakeilla.^[1]

Bolšoi Kizil ja sen sivujoet muodostavat yhdessä 2 080 neliökilometrin suuruisen valuma-alueen (toinen lähde antaa 1870 km² ^[3]). Taulukossa on lueteltu suurimmat sivujoet (osa tiedoista puuttuvat) ^[1]:

Lähteet: 1 = ^[1]

• 
  Ylityspaikka sivujoella Bolšoi Kazmaš heinäkuussa 2012
• 
  Näkymä sivujoelle Kutyrdy kesäkuussa 2012
• 
  Ylityspaikka Kutyrdyllä elokuussa 2012

Uralvuorten matalat vuoristoharjanteet leimaavat koko aluetta. Vuorten kallioiden geologia muodostuu devonisista sedimenteistä, kun taas alhaalla tasangot ovat paleotsooisista kalliosta. Vuorten kallioperässä on runsaasti karbonaattia, hydrokarbonaattia ja kalsiumia ja siellä ovat karstimuodostumat tavallisia. Tämä vaikuttaa myös joen vedenlaatuun. Vedessä on mineraaleja 200-300 milligrammaa litrassa vettä (mg/l), mutta tulva-aikana pitoisuudet kasvavat 500 mg/l. Joen valuma-alueen yläosia peittää havumetsä 76 % pinta-alasta, ja alaosia 41 %. Muu osa maastoa on aroa, joten maisema on niin sanottua metsäaroa.^[2][4]

Joki sijaitsee Uralvuoriston eteläosassa sen itärinteillä, missä vallitsee mannermainen ilmasto. Korkeudesta johtuen siellä kuitenkin sataa hieman enemmän kuin alangolla. Vuotuinen sademäärä on 570 millimetriä. Joen virtaamasta 71 % tapahtuu keväällä huhtikuun ja toukokuun aikana, kun lumet sulavat, 22 % kesällä ja syksyllä kesäkuusta lokakuuhun, ja loput 7 % talvella eli marraskuusta maaliskuuhun. Joen vuotuinen keskivirtaama (MQ) on 4,17 m³/s, keskiylivirtaama (MHQ) 179 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 0,010 m³/s. Arvot on mitattu 48 kilometriä joen suusta.^[2][4][5]

Jokilaakso on kaunista seutua ja siellä vierailee turisteja ja kalastajia. Joen rannat ovat Baškortostanin puolella tiheästi asuttuja kyliä, mutta Tšeljabinskin alueella niitä on vain yksi, Kizilskojen pikkukaupunki joensuussa.^[2]

Baškiirin kielellä ”kizil” tarkoittaa punaista, minkä arvellaan johtuvan joko veden ajoittaisesta savella värjäytymisestä tai joen uoman punaisista kallioista. Alueella on toinenkin saman niminen joki, joka erotetaan tästä joesta nimellä Malyi Kizil (ven. Малый Кизил eli Pieni Kizil). Sen lähteet ovat samalla rinteellä lähellä toisiaan, mutta sen pääuoma virtaa pohjoiseen päin.^[2]