Koskenlasku on harrastus ja urheilulaji, jossa venekunta ohjailee ilmatäytteistä lauttaa melojen tai airojen avulla koskea alas.[1]
Koskea lasketaan yleensä ilmalla täytetyllä kumiveneellä, joka on pituudeltaan 3,6–4,3 metriä ja leveydeltään 1,8–2,4 metriä. Lautta on tehty kumi- tai muovikankaasta, ja siinä on monta ilmalokeroa. Myös puisia soutuveneitä ja kahden hengen melottavia katamaraanilauttoja käytetään. Lauttaa ohjaillaan yhdenaikaisilla melontaliikkeillä tai siirtelemällä painoa puolelta toiselle. Venekunnalla, johon kuuluu lautan koon mukaan 4–12 jäsentä, on turvakypärät, märkäpuvut, pelastusliivit ja suojaavat jalkineet. Pitkille erävaelluksille voidaan ottaa mukaan ultrakevyitä reppulauttoja ja taitettavat melat.[1]
Laskettavat kosket luokitellaan kansainvälisen järjestelmän mukaisesti kuuteen luokkaan. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat rauhalliset joet, ja kuudenteen luokkaan kuuluvat rajut kosket, joihin pääsevät vain lajin huiput.[1]
Kansainvälinen koskenlaskuliitto IRF järjestää miesten ja naisten maailmanmestaruuskilpailut kahden vuoden välein. Niissä kuusihenkiset venekunnat kilpailevat pisteistä syöksyssä, pujottelussa ja aika-ajossa, ja kokonaiskilpailu ratkeaa yhteispisteiden perusteella. Syöksykilpailu käydään nopeassa koskessa, pujottelussa kierretään 12 porttia, ja aika-ajossa melotaan myötävirtaan melkein tunnin ajan.[1]
Koskenlasku on myös harrastus, ja monet kaupalliset toimijat järjestävät koskenlaskua erämaissa ympäri maailmaa.[1]
Lähteet
↑ abcdeSuuri urheilulajikirja: säännöt, tekniikka & taktiikka, s. 220. Suomentanut Seppo Raudaskoski. Karisto, 2016. ISBN 978-951-23-6001-7
