Bolt Thrower oli englantilainendeath metal/grindcore -yhtye. Yhtyeen perustivat Barry Thomson ja Gavin Ward vuonna 1986. Nimi bolt thrower tulee muinaisesta aseesta, joka ampuu keihäitä. Kyseistä asetta kutsutaan yleisimmin ballistaksi, ja yhtye otti nimensä käyttöön Warhammer-miniatyyripelin vaikutuksesta. Levyjen kansitaide ja sanoitukset ovat ottaneet myös vaikutteita tästä pelistä.
Yhtyeen seuraava äänite oli Concession of Pain -demo, jonka he äänittivät syyskuussa 1987. Gavin oli vaihtanut paikkansa kitaraan ja Alex Tweedystä tuli bassonsoittaja. Alex ei kuitenkaan ilmaantunut demon äänityksiin, joten Gavin soitti sekä kitarat että bassot. Kaksi viikkoa myöhemmin Jo Bench korvasi Alexin vakituisesti. Vuoden 1988 alkupuolella Bolt Thrower sai levytyssopimuksen Vinyl Solution -levy-yhtiön kanssa. Juuri ennen ensimmäisen kokopitkän albumin äänityksiä vokalisti vaihtui Karl Willetsiin. Yhtyeen debyytti In Battle There Is No Law (samanniminen kuin ensimmäinen demo) oli vain puolen tunnin mittainen, ja sisälsi erittäin primitiivisen ja raa'an äänimaailman.
Vuodet 1989-1994
Yhtye ei ollut tyytyväinen Vinyl Solutionin kanssa solmittuun levytyssopimukseen, joten levy-yhtiöksi tuli Earache Records. Earache oli niihin aikoihin solminut sopimukset muun muassa Carcassin ja Napalm Deathin kanssa. Crust-vaikutteita karsittiin hieman pois, ja Bolt Throwerin tyyli alkoi tästä lähtien muuttua raskaampaan, nopeampaan, aggressiivisempaan ja ennen kaikkea vielä perinteisempään grindcoreen. Näissä merkeissä äänitettiin toinen albumi Realm of Chaos - Slaves to Darkness, jonka kannet kuvitti Games Workshop, joka tuottaa muun muassa Warhammer-miniatyyripeliä. Realm of Chaosin äänitysten jälkeen yhtye meni Grindcrusher-nimiselle kiertueelle, jolla oli mukana muun muassa Carcass, Napalm Death ja Morbid Angel. Yksi Cenotaph-EP:llä julkaistuista kappaleista oli äänitetty tällä kyseisellä kiertueella. Tämä EP sisälsi myös kaksi kappaletta tulevalta albumilta War Masterilta.
War Master äänitettiin heinäkuussa 1990. Tyyli muuttui enemmänkin death metaliksi tai death-grindiksi. Albumina War Masteria pidetään yleisesti Bolt Throwerin todellisena klassikkona sekä death metalin ja grindcoren risteytyksen, eli ns. death-grindin pioneerijulkaisuna. Bolt Throwerin seuraava askel oli The IVth Crusade, neljäs albumi. Grindcore-vaikutteita karsittiin hieman pois, ja levy olikin paljon hitaampi kuin edeltäjänsä. The IVth Crusade oli enemmänkin doom metalliin nojautuva levy, jossa kuuli vaikutteita muun muassa Candlemassilta. Levyn julkaisun jälkeen seurasi kiertue muun muassa Vaderin ja Graven kanssa. Näihin aikoihin julkaistiin single Spearhead, joka sisälsi pidennetyn remix-version kyseisestä kappaleesta, pari uutta kappaletta ja kappaleen Dying Greed.
Tämä Bolt Throwerin yhteydessä yleensä mainittu "legendaarinen kokoonpano" näytti tältä (1989-1994):
Karl Willetts - laulu
Gavin Ward - kitara
Barry Thompson - kitara
Jo Bench - basso
Andy Whale - rummut
Seuraava albumi ...For Victory julkaistiin vuonna 1994. Se oli Karl Willetsin ja Andrew Whalen viimeinen albumi. Kummatkin poistuivat yhtyeestä muuttaakseen koko elämäntapansa. ...For Victory -albumi oli melkein paluu thrash metal- ja hardcore-juurille - unohtamatta kuitenkaan doom metal -vaikutuksia. Tällä levyllä Willetsin lauluääni ei ollut niin möreä, vaan enemmän hardcore punkin tyylistä. Albumin rajoitettu versio sisälsi myös live-CD:n. Levyn julkaisun jälkeen Karlin paikkasi Martin van Drunen ja Andrewin Martin Kearns.
Vuodet 1995-2014
Vuosina 1995 ja 1996 Bolt Thrower kiersi Eurooppaa lukuisilla kiertueilla. Vuonna 1997 Martin van Drunen päätti lähteä yhtyeestä, koska hän ei tuntenut oloaan kotoisaksi. Hetki tämän jälkeen lähti myös Martin Kearns, jonka pian korvasi Alex Thomas. Karl Willets liittyi yhtyeeseen väliaikaisesti äänittääkseen lauluraidat seuraavaa albumia varten. Levy-yhtiö vaihtui Earachesta Metal Blade Recordsiin, ja Mercenary-albumi näki päivänvalon 8. syyskuuta1998, tosin Yhdysvalloissa vasta 10. lokakuuta. Albumi oli taas hieman hitaampi kuin aikaisemmat, vaikkakin levyllä oli hyvin raskaat soundit. Mercenaryn äänityksien jälkeen Karl lähti yhtyeestä jälleen kerran, ja vakituiseksi laulajaksi tuli Dave Ingram, joka oli aikaisemmin tuurannut ainakin yhdellä keikalla Saksassa.
Vaikka Bolt Thrower ei ollut enää Earachen tallissa, julkaisi kyseinen levy-yhtiö marraskuussa 1998 demokokoelman Who Dares Wins, joka sisälsi muun muassa Spearhead- ja Cenotaph-EP:t. Yhtye ei pitänyt tästä, koska se oli Earachelle helppo rahantulolähde eikä suositellutkaan sen ostoa kenellekään. Lyhyen kiertueen jälkeen 2001 Bolt Thrower alkoi työstää uutta albumia: 9-kappaleinen (digipak-versiossa yksi bonus) Honour, Valour, Pride äänitettiin kesä–syyskuussa ja julkaistiin vuoden loppupuolella. Alex Thomas päätti lähteä yhtyeestä, koska hän oli kyllästynyt Bolt Throwerin musiikilliseen suuntaukseen.
Vuonna 2004 yhtye työsti uutta materiaalia tulevaa albumia varten. Se oli suunniteltu äänitettäväksi toukokuussa, ja julkaistavaksi vuoden lopussa, mutta juuri ennen albumin äänityksiä Dave Ingram päätti poistua, lähinnä terveysongelmien vuoksi. Tämä keskeytti äänitykset ja kiertueet hetkeksi, kunnes 18. marraskuuta ilmeni, että Karl Willetts oli jälleen kerran liittynyt yhtyeeseen. Albumin äänitykset alkoivat touko-kesäkuussa 2005. Uudelle kokopitkälle on annettu nimeksi Those Once Loyal, ja se julkaistiin marraskuun keskivälillä 2005. Yhtye myös kiersi Euroopassa tammi–helmikuussa 2006.
Those Once Loyal-albumi oli yhtyeen mielestä "se" paras levy, mistä syystä seuraavan albumin nauhoitukset ja julkaisi päätettiin siirtää hamaan tulevaisuuteen[2].
Vuodet 2015-2016, Martin Kearnsin kuolema ja yhtyeen hajoaminen
Syyskuussa 2015 yhtyeen pitkäaikainen rumpali Martin Kearns kuoli äkillisesti 38-vuoden iässä.[3] Tasan vuoden päästä syyskuussa 2016, Bolt Thrower ilmoitti virallisesti hajoamisestaan.[1]
Vuosi 2017
Maaliskuussa 2017, Kearnsin 40-vuotispäivänä, yhtye julkaisi kotisivuillaan vihjailevan viestin yhtyeen mahdollisesta paluusta.[4][5]
