Blind Lemon Jefferson (oik. Lemon Henry Jefferson, 24. syyskuuta 1893 – 1929) oli yhdysvaltalainen sokea blues-kitaristi ja laulaja, joka saavutti mainetta 1920-luvulla. Hän on vanhan akustisen bluesin suurimpia hahmoja.

Jeffersonin uskotaan syntyneen Texasin Couchmanissa, Worthamin kaupungin lähettyvillä. Hänen syntymävuotensa uskottiin kauan olleen 1897 (joskin lähteissä oli kymmenen vuoden heittoja suuntaan tai toiseen), mutta 1990-luvulla tehdyt tutkimukset paljastivat asiakirjan, jonka mukaan syntymävuosi olisi ollut 1893. "Lemon" oli tuohon aikaan tavanomainen etunimi, vaikka se on myöhemmin kuulostanut monista eriskummalliselta. Jefferson oli sokea tai lähes sokea nuorelta iältä tai ehkä jopa syntymästään asti. Sokeuden syy on tuntematon. Myöskään ei tiedetä, kuka opetti hänet soittamaan kitaraa tai mistä hän oppi laulunsa. Vuoden 1912 tuntumassa Jefferson joka tapauksessa alkoi esiintyä illanvietoissa ja muissa tapahtumissa. Hänestä tuli katumuusikko, joka soitti itäisen Texasin kaupungeissa. Vuoteen 1917 mennessä Jefferson oli muuttanut Dallasiin, jossa hän tapasi toisen tunnetun blues-muusikon, Leadbellyn, sekä meni naimisiin.

Toisin kuin useimmat muut vastaavat artistit, jotka "löydettiin" ja joiden musiikki taltioitiin heidän tavallisissa oleskelupaikoissaan, Jefferson vietiin Chicagoon, jossa hän äänitti ensimmäiset laulunsa. Tämä tapahtui joko vuoden 1925 joulukuussa taikka seuraavan vuoden tammikuussa. Tuolloin Jefferson levytti kaksi gospel-kappaletta, jotka julkaistiin nimellä Deacon L. J. Bates. Seuraavan kerran hän levytti jo vuoden 1926 maaliskuussa. Tuosta sessiosta julkaistiin ensin kappaleet "Booster Blues" ja "Dry Southern Blues", ja kun jälkimmäisestä tuli hitti, julkaistiin vielä samaan aikaan äänitetyt kappaleet "Got the Blues" ja "Long Lonesome Blues", jotka myivät niin ikään erittäin hyvin – jopa kuusinumeroisia myyntilukuja. Vuosien 1926 ja 1929 välillä Jefferson levytti noin sata kappaletta. Savikiekkoja julkaistiin 43 kappaletta. Julkaisijana kaikissa oli yhtä levyä lukuun ottamatta Paramount Records. Kyseisen yhtiön levytysteknologia oli tuolloin niin huonoa, että saman tasoisia äänityksiä olisi voinut tehdä studion ulkopuolellakin. Joitakin suosituimmista kappaleista kuitenkin äänitettiin paremmilla laitteilla uusintapainoksia varten.

Juuri Blind Lemon Jeffersonin sekä artistien kuten Blind Blake ja Ma Rainey ansiosta Paramountista tuli johtava blues-musiikkia julkaissut levy-yhtiö 1920-luvulla. Jefferson itse ansaitsi niin hyvin, että hänen sanottiin saaneen itselleen auton ja palkanneen autonkuljettajan (joskin tämän väitteen totuus on kiistanalainen). Sanotaan, että Jeffersonin auto oli yli 700 silloisen dollarin arvoinen Ford, jonka eräs Paramountin mies oli hankkinut hänelle. Auton on oletettu olleen korvaus levytysoikeuksista.

Jefferson ei ollut tyytyväinen palkkioihinsa, vaikka hänen tilillään oli joidenkin lähteiden mukaan 1 500 dollaria. Vuonna 1927 Jefferson levyttikin OKeh Recordsille yhden levyn, joka sisälsi kappaleet "Matchbox Blues" ja "Black Snake Moan", mutta joutui ilmeisesti sopimusvelvoitteiden takia jatkamaan Paramountilla. Itse asiassa Paramount käski Jeffersonia äänittämään kyseiset kappaleet uudelleen, koska niistä oli tullut hittejä. Paramountin ja OKehin tallenteita vertaillessa voi huomata, että Paramountin äänitysten laatu on selvästi huonompi. Vuonna 2011 OKeh Recordsille tehty äänilevy valittiin mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä.^[1]

Vuonna 1927 Jefferson äänitti yhden tunnetuimmista kappaleistaan, "See That My Grave is Kept Clean", joka julkaistiin taas nimellä Deacon L. J. Bates. Kappaleesta tuli niin iso hitti, että se äänitettiin ja julkaistiin uudelleen seuraavana vuonna.

Menestyksestään huolimatta Jefferson oli rahaton kuolinhetkellään joulukuussa 1929. Kuolinsyy on tuntematon. Huhujen mukaan mustasukkainen rakastajatar myrkytti hänen kahvinsa. Tämä kuitenkin kuulostaa monien mielestä mielikuvitukselliselta tarinalta, jollaisia helposti syntyi varhaisten blues- ja jazz-muusikoiden elämänvaiheiden ympärille. Uskottavamman kertomuksen mukaan Jefferson kuoli sydänkohtaukseen eksyttyään lumimyrskyssä. Paramount maksoi hänen ruumiinsa kuljetuksen Texasiin, jossa Jefferson haudattiin Worthamiin. Hänen hautansa oli merkitsemätön vuoteen 1967 asti. Vuonna 1997 hauta kunnostettiin ja sille pystytettiin uusi hautakivi, johon on kirjoitettu Jeffersonin kappaleen "See That My Grave Is Kept Clean" (suom. katso, että hautani pidetään siistinä) nimi.

Jeffersonilla oli mutkikas ja nopea kitaransoittotyyli sekä varsin korkea lauluääni. Jefferson matkusteli poikkeuksellisen paljon eteläisessä USA:ssa, minkä seurauksena hänen musiikkiaan on vaikea kategorisoida minkään alueen mukaan. Hän ei pysytellyt minkään tietyn alueen perinteissä, vaan vaihteli riffejään ja rytmejään ja sanoituksiaan tavalla, joka oli tuohon aikaan poikkeuksellista country bluesin esittäjältä. Häntä pidetään kuitenkin Texas bluesin perustajana, ja hän oli merkittävä vaikutin alueen seuraavan sukupolven blueskitaristeille ja laulajille. Näihin kuuluivat Leadbelly ja Lightnin’ Hopkins. Monista hänen kappaleistaan on tehty useita cover-versioita. Jopa The Beatles levytti "Matchbox Bluesin", tosin Carl Perkinsin vuoden 1955 rhythm and blues -versiona, jonka kirjoittajaksi ei mainittu Jeffersonia. Jorma Kaukonen antoi yhtyeelleen Jefferson Airplanelle nimen Blind Lemonin mukaan ja Bob Dylan levytti coverin kappaleesta "See That My Grave Is Kept Clean" debyyttialbumilleen.

Jeffersonin kootut levytykset kappaleiden vaihtoehtoisine versioineen vievät tilaa neljän CD-leyvn verran. Saatavilla on myös useampia yhden CD:n kokoelmia, joista tunnetuimpia ovat Yazoo-merkillä julkaistut.

Blind Lemon Jefferson on kuvattuna Texasin osavaltion Texas Music Officen myöntämään rekisterikilpeen^[2].