Gertrude Malissa ”Ma” Rainey (o.s. Pridgett, 26. huhtikuuta1886Columbus, Georgia – 22. joulukuuta1939Rome, Georgia) oli yhdysvaltalainen blueslaulaja, joka tunnettiin ”bluesin äitinä”. Vaikka Rainey ei ollut ensimmäinen bluesmusiikkia nauhoittanut laulaja, historioitsijat pitävät häntä yhtenä varhaisimmista blueslaulajista.[1] Tehdessään ensimmäisen nauhoituksensa vuonna 1923 hän oli jo laulanut bluesia yleisölle yli 20 vuoden ajan.[2] Hänen musiikkinsa on vaikuttanut lukuisiin myöhempiin blues-, country- ja rock and roll -laulajiin. Hänet valittiin vuonna 1983 Blues Foundationin Hall of Fameen ja vuonna 1990 Rock and Roll Hall of Fameen.[2]
Elämä
Gertrude Pridgett syntyi 26. huhtikuuta 1886 Columbusissa, Georgiassa. Hänen molemmat vanhempansa olivat laulajia.[3] Hän lauloi ammatikseen jo teini-iässä[2] esiintyen minstrel- ja vaudeville-näytöksissä.[3] Nimen ”Ma” (engl.äiti) Rainey hän otti vuonna 1904 mennessään naimisiin musiikkimanageri William ”Pa” (engl.isä) Raineyn kanssa.[3] Kaksikko esiintyi pitkään yhdessä eri puolilla Yhdysvaltojen eteläosaa nimellä ”Rainey and Rainey, the Assassinators of the Blues” (”Rainey ja Rainey, bluesin salamurhaajat”).[2]Rabbit Foot Minstrel -ryhmässä esiintyessään hän tutustui Bessie Smithiin.[1] Rainey vaikutti paljon nuoreen Smithiin, josta tuli myöhemmin suosittu blueslaulaja ja joka tunnettiin lisänimellä ”bluesin keisarinna.”[3] Myöhemmin Rainey esiintyi muissa teltoissa kiertelevissä minstrel-ryhmissä kuten Tolliver’s Circusissa ja Musical Extravaganzassa.[3]
Raineyn suosio oli huipussaan 1920-luvun loppupuolella, ja 1930-luvulle tultaessa bluesyleisön kiinnostus naislaulajia kohtaan alkoi vähentyä.[2]1930-luvun lama vaikeutti myös osaltaan yleisön saamista konsertteihin.[3] Rainey lopetti esiintymisen vuonna 1933 ja palasi kotikaupunkiinsa.[2] Hän rakensi säästämillään rahoilla kaksi teatteria Romen kaupunkiin Georgiaan.[3] Rainey kuoli sydänkohtaukseen 22. joulukuuta 1939.[2]
