Bernard de Montfaucon (14. tammikuuta 1655 – 21. joulukuuta 1741) oli benediktiinimunkki ja yksi Saint Maurin luostariyhteisön tieteentekijöistä. Hän oli eräs tieteellisen arkeologian perustajista, hän käytti hyväkseen menneisyyden monumentteja ja muita jäänteistä, ei ainoastaan tekstejä. Erityisesti häntä pidetään kreikkalaisen paleografian perustajana^[1].

Bertrand de Montfaucon syntyi Soulatgén linnassa, joka sijaitsee pienessä kylässä etelään Corbièrestä ja Auden departimentissa. Hän vietti varhaisimmat elinvuotensa Roquetailladen linnassa, joka oli hänen perheensä vakituinen asuinpaikka. Hänet lähetettiin myöhemmin Limouxiin seitsemän vuoden ikäisenä ja siellä katoliseen kouluun.^[2]

Nuoruudessaan hän tutustui muun muassa Plutarkhokseen ja muihin isänsä kirjastosta löytyneisiin teoksiin, jotka saivat hänet valitsemaan sotilasuran. Vuonna 1672, kun hän oli 17-vuotias, hänet hyväksyttiin Perpignanin kadettikouluun, jonka palvelukseen hän astui seuraavan vuoden lopulla. Saman vuoden 1672 lopulla hän menetti isänsä ja joutui jäämään kotilinnassa seuraavan vuoden ajaksi. Hänen sotilasyksiköksi tuli Languedocin rykmentti, jonka komentajana toimi sukulaismies Hautpoulin markiisi. Hän lähti Saksaan juuri 18 vuotta täytettyään krenatöörien kapteenina. Hän otti osaa kahteen kamppailuun Ranskan marsalkka Henri Turennen alaisuudessa. Lisäksi hän osallistui Marienthalin taisteluun ja sairastui Savernessa Alsacessa.

Vaikeaa kulkutautia sairastaessaan Bernard teki lupauksen Notre-Dame de Marceillen kirkossa, joka on lähellä Limoux’n kaupunkia, lahjoittaa kirkolle sadan livren summan ja ryhtyä benediktiinimunkiksi, jos hän pääsisi palaamaan kotiinsa. Ja niin hänelle tapahtuikin.

Isän kuoleman jälkeen Bernardin äiti oli hänen uskollinen tukijansa ja antoi hänen nauttia yksinäisyydestä. Hän osoitti täten haluavansa luopua maallisesta ja vuonna 1675 hän päätti ottaa ylleen benediktiinikaavun ja asettui Toulouseen La Daruden luostariin. Siellä hän paneutui opiskelemaan kreikkaa, hepreaa, khaldeaa, syyriaa ja koptia. Hän antoi luostarilupauksen seuraavana vuonna.

Luostarilupauksen jälkeen hän opetti Sorèzessa ja kahden vuoden päästä de Lagrassen luostarilla, johon hän jäi kahdeksan vuoden ajaksi.

• Analecta graeca, sive varia opuscula graeca inedita (Pariisi, 1688)
• S. Athanasii opera omnia (Pariisi, 1698)
• Diarium italicum (Pariisi, 1702)
• Bibliotheca Coisliniana (Pariisi, 1705)
• Collectio nova patrum graecorum (1706)
• Palaeographia Graeca, sive, De ortu et progressu literarum graecarum (Pariisi, 1708)
• Bibliotheca Coisliniana olim Segueriana, Pariisi: Ludovicus Guerin & Carolus Robustel, (Pariisi, 1715)
• L'antiquité expliquée et représentée en figures (vols. 1-15, Pariisi, 1719-[1724) (osasta tulossa suomenkielinen käännösversio)
• Les monuments de la monarchie française (vols. 1-5, Pariisi, 1729-1733)
• S. I. Chrisostomi opera omnia (Paris, 1718—1738; uusi painos 1735—1740)
• Bibliotheca bibliothecarum manuscriptorum nova (vols. 1-2, Pariisi, 1739)

• Antonio Bravo García, The Legacy of Bernard de Montfaucon: Three Hundred Years of Study on Greek Handwriting Proceedings of the Seventh International Colloquium of Greek Palaeography (Madrid-Salamanca, 15-20 September 2008). Brepols 2010.
• André Bataille; Papyrologie. in L'Histoire et ses méthodes, ed. C. Samaran.Paris 1973