Bernadette Soubirous oli lähtöisin köyhästä[3]oksitaaninkielisestä[4] perheestä. He asuivat Etelä-Ranskassa Lourdesissa, joka oli tuolloin noin 4 000 asukkaan pikkukaupunki.[3] Sairastettuaan lapsuudessaan koleran Bernadetten terveydentila oli jäänyt pysyvästi heikoksi.[5] Sairastelunsa vuoksi hänen koulutuksensa jäi hyvin vähäiseksi.[4]
Bernadette kertoi Neitsyt Marian ilmestyneen hänelle kotinsa lähellä sijaitsevan luolan luona 18 kertaa helmi- ja kesäkuun välisenä aikana vuonna 1858, jolloin hän oli 14-vuotias.[3][5] Bernadetten mukaan valkoiseen kaapuun ja huntuun pukeutunut[6] Neitsyt Maria neuvoi häntä juomaan hänen alla olevastaan vesilähteestä. Kertoman mukaan Bernadette kaivoi maata muttei havainnut vettä, kunnes muutaman päivän kuluttua siinä virtasi lähde. Tieto ilmestyksistä oli levinnyt nopeasti ja Bernadette sai seuraajakuntaa, ja hän ja muut joivat lähteestä, jolla uskottiin olevan parantava vaikutus.[3] Bernadetten mukaan Maria kehotti myös rakennuttamaan ilmestyspaikalle kappelin ja viimeisellä ilmestymiskerralla viittasi itseensä Conceptio immaculata -termillä.[5]
Bernadette vakuutti ilmestysten aitoutta tullessaan vanhempiensa ja paikallisen papiston kyseenalaistamaksi.[5][3] Tuhansien ihmisten kiinnostus Marian ilmestymispaikkaa kohtaan johti viranomaisten aloittamaan järjestyksenvalvontaan, ja Bernadette joutui myös poliisin kuulustelemaksi.[3] Pääsy luolaan estettiin Lourdesin pormestarin määräyksestä vuoden 1858 aikana. Perusteluksi esitettiin hygieniasyyt. Vuonna 1862 asiaa tutkinut katolinen kirkko kuitenkin julisti ilmestykset aidoiksi, ja paikalle perustettiin kirkko.[3] Alueesta tuli suosittu pyhiinvaellus- ja turistikohde.[7][3]
Berdanette pakeni saamaansa julkisuutta paikallista koulua ylläpitävien nunnien tiloihin. Vuonna 1866 hän liittyi sisarkunnan yhteisöön Neversiin, missä hän vietti loppuelämänsä. Häntä vaivasi jatkuva sairastaminen. Hän piti sitä Marian kehottaman katumusharjoituksen täyttymyksenä, ja oli siitä kiitollinen. Bernadette kuoli 35-vuotiaana vuonna 1879.[5][3]
Kanonisointi
Bernadetten Saint Gildardinluostarissa sijaitseva hauta avattiin 2. syyskuuta 1909, ja ruumiin huomattiin säilyneen hämmästyttävän hyvin. Siinä ei ollut juurikaan merkkejä maatumisesta.[2] Bernadetten käsiin asetetut krusifiksit sen sijaan olivat ruostuneet haudan kosteuden vuoksi. Havainnon jälkeen Pyhä Bernadette lisättiin katolisen kirkon luetteloon ihmisistä, joiden maalliset jäänteet säilyvät ilman palsamointia. Haudan avaamisen yhteydessä Bernadetten ruumis pestiin, ja kymmenen vuotta myöhemmin hänen kasvoihinsa levitettiin ohut vahakerros värimuutosten estämiseksi. Samalla hänet siirrettiin lasiarkkuun yleisön nähtäväksi. PaaviPius XI julisti Bernadetten kunnianarvoisaksi 18. marraskuuta 1923, autuaaksi 14. kesäkuuta 1925 ja pyhimykseksi 8. joulukuuta 1933.[1] Hän on sairauden, hurskautensa takia pilkattujen ihmisten, köyhyyden, paimenten ja Lourdesin suojeluspyhimys.[8] Pyhimyksen juhlapäivää vietetään 18. helmikuuta ja 16. huhtikuuta.[1]
Galleria
Bernadette Soubirous Marian ilmestyspaikalla vuonna 1863.
Franz Werfel: Bernadetten laulu (alkuteos: Das Lied von Bernadette, 1941). Suom. Kyllikki Sutinen. Kustannusosakeyhtiö Fennia, 1949. Romaani Bernadette Soubirous´ta ja hänen aikansa Lourdes´ta. Kirjan pohjalta on tehty elokuva (USA, 1943).
