Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli koostuu lähinnä kertomuksesta, eikä kerro miksi tämä on merkittävä
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Bellin noita on Yhdysvaltojen eteläosienkansanperinteeseen kuuluva myyttinen kertomus, jonka keskiössä on 1800-luvullaTennesseessä asunut Bellin perhe.[1][2] Kertomuksen mukaan vuosina 1817-1821 Bellin perhettä riivasi enimmäkseen näkymätön olento, niin sanottu Bellin noita, joka pystyi puhumaan, muuttamaan muotoaan ja olemaan samaan aikaan useassa paikassa.[2]
Oudot tapahtumat saivat alkunsa kun perheen isä John Bell näki pellollaan kummallisen eläimen, jolla oli koiran vartalo ja jäniksen pää. John ampui sitä, ja kun hän meni hakemaan eläimen ruumista, sitä ei ollut missään.
Räyhähenki oli väkivaltainen. Peittoja kiskottiin keskellä yötä, ja jos joku yritti vastustaa, sai näkymättömästä kädestä läimäyksen naamaansa ja joku myös kiskoi lapsia öisin hiuksista.
Johnin tyttärellä, Betsyllä oli kaksi kosijaa, Richard Powell ja Joshua Gardner. Joshuan vierailut johtivat siihen että Bellin noita piinasi Betsyä. Se pyysi "Betsy Bell hyvä, älä mene naimisiin Joshua Gardnerin kanssa". Betsy perui häät ja meni lopulta naimisiin Richard Powellin kanssa.
Bellin noita sai paikkakunnan asukkaat kiihkon valtaan, ja Adamsin kaupunkiin virtasi manaajia ja spiritualisteja.
Räyhähenki kunnioitti perheen äiti Lucy Belliä, jota se kohteli helläkätisemmin kuin muita.
Eräänä iltana henki ilmoitti perheelle, että "Olen päättänyt kummitella vanhalle Jackille (John Bell) niin kauan kuin hän on hengissä". Niinpä se kohdisti ilkeytensä Betsystä Johniin niin pahasti, että hän joutui jättämään työnsä ja lopulta vuoteen omaksi. Perhe totesi eräänä päivänä, että John oli lähes tajuton ja he kutsuivat lääkärin paikalle ja tämän saapuessa henki puhui taas: "Teidän on turha yrittää virvoittaa vanhaa Jackia. Tällä kertaa minä sain hänet." Yksi Johnin pojista huomasi lääkehyllyssä oudon pullon, jota kukaan ei ollut ennen nähnyt. Joku kysyikin noidalta, "Mikä tämä pullo oikein on?", ja siihen noita vastasi tuoneensa lääkkeen ja antaneensa sitä Johnille yöllä ja se teki hänestä lopun. Talon kissalle annettiin tätä outoa lääkettä ja se kuoli lähes heti. Pian John kuoli ja noita jätti perheen rauhaan.
Noidan viimeinen lupaus perheelle oli palata seitsemän vuoden kuluttua, ja kun se palasi, talossa ei asunut enää kuin Lucy ja kaksi hänen veljeään. Noita ei enää pahemmin piinannut heitä, vaan käyttäytyi kuin lähes harmiton räyhähenki.