Belaruskaja tšyhunka eli Valko-Venäjän rautatiet (valkoven. Беларуская чыгунка, БЧ, ven. Белорусская железная дорога, Belorusskaja železnaja doroga, БЖД) on Valko-Venäjän kansallinen rautatieyhtiö. Se toimii Valko-Venäjän liikenne- ja viestintäministeriön alaisuudessa ja on julkinen valtionyhtiö. Tämän suuren valtionkorporaation alaisuuteen kuuluu kuusi alueellista divisioonaa, 32 erilaista juridista osaorganisaatiota ja kolme myyntikanavaa tai edustajaa.[2]
Valko-Venäjän rataverkko sai alkunsa Venäjän keisarikunnan helmikuun 1851 päätöksestä rakentaa Pietari–Varsova-rata. Hankkeeseen kuuluvaa rataosuutta Daugavpils–Vilna–Hrodna alettiin rakentaa vuonna 1859. Junaliikenne Hrodnaan ja siis nykyisen Valko-Venäjän alueelle alkoi vuonna 1862. Myös koko rata valmistui pian tämän jälkeen ja henkilöliikenne PietaristaVarsovaan käynnistyi 15. joulukuuta 1862. Vuonna 2012 Valko-Venäjän rautatiet voi siis juhlistaa 150-vuotista toimintahistoriaa.[3][4]
Postimerkki 150-vuotisen rautatiehistorian kunniaksi (2012).
Venäjä halusi yhdistää rautateitse maan länsiosat ja satamat maan ydinosiin. Tästä syystä nykyisen Valko-Venäjän pohjoisosien kautta rakennettiin poikittainen Riika–Daugavpils–Polatsk–Vitsebsk-rautatie 1860-luvun puolivälissä.[5][6]
Rautatie Moskova–Smolensk–Minsk–Brest vihittiin käyttöön vuoden 1871 marraskuussa ja samalla käynnistyi liikenne Minskin ensimmäisellä rautatieasemalla, sittemmin tuhoutuneella Minskin Aleksandroski (Brestski) -asemalla (ven.Александровский (Брестский) вокзал). Pian eli vuosina 1871-74 keisarikunnassa rakennettiin ratayhteys Vilnan länsipuolelta Lentvarisista Valko-Venäjän halki Ukrainan Sumyn alueenRomnyyn. Tämä yhteys synnytti nykyisen Vilna-Maladzetšna–Minsk–Asipovitšy–Žlobin–Homel-radan perustan. Minskiin pystytettiin aluksi puinen, Vilnan asemana tunnettu rautatieasema, joka on nykyisen keskusaseman varhainen edeltäjä. Reitistä muodostui Liepāja–Romny-rata, joka turvasi keisarikunnan rahtiliikenteelle väylän maan eteläosista länteen, Itämeren myös tavanomaisena pakkastalvena avoinna pysyvään satamaan.[4][3]
1880-luvun ja 1900-luvun välissä rakennettiin myös Polesian rautatien nimellä kulkeneita ratayhteydeyksiä Valko-Venäjän eteläosiin (pohjois-etelä-suuntainen yhdysrata Vilna-Lida–Luninets–Sarny (Ukraina) ja eteläinen poikittaisrata Brest–Pinsk–Luninets–Homel–Brjansk).[6]
Rataverkko ja tärkeimmät rautatieasemat nykyään
Hrodnan rautatieasemaa.Polatskin rautatieaseman aluetta. Asema sijaitsee nykyään kellanruskeassa, laatikkomaisessa talossa. Klassisemmassa rakennuksessa on ravintola. Matkustaja- ja rahtijuna Maladzetšnan asemalla.Oršan keskusasema.Asipovitšyn asemarakennusta kelloineen.
Valko-Venäjän rautatieasemia
Ohessa on lueteltu Valko-Venäjän maakuntien keskusasemat, Minskin lähiliikenteen pääteasemat ja keskeisimmät risteysasemat: [7][8][9][10][11]
Kaukoliikenteen junien ohella Minskin ympäristössä liikkuu runsaasti Minskin lähijunia. Tämä lähiliikenne on organisoitu Belaruskaja Tšyhunkan tytäryrityksen, Valko-Venäjän rautateiden Minskin osaston (ven.Минское отделение Белорусской железной дороги) liiketoiminnaksi. Matkustaminen on suomalaisittain katsottuna edullista – maksu on enimmillään muutamia euroja (2009 tilanne). Reittien lähtöasemana on Minskin matkustajaliikenteen keskusasema tai Minskin Kulttuuri-instituutin asema. Junareitistö kymmenine paikallisasemineen haarautuu näiltä asemilta neljään eri ilmansuuntaan
(asemien aikataulut löytää aseman venäjänkielisen kirjoitusasun perusteella): [10][12][13][11]
1. Luoteeseen eli Maladzetšnan suuntaan, jonka radan asemia ovat muun muassa
Maladzetšnan aseman jälkeen luoteisten paikallisjunien käyttämät raiteet jakautuvat kolmeen jatkoyhteyteen. Yhdet raiteet vievät lounaaseen Lidaan, toiset länsiluoteeseen Liettuan vastaiselle Hudahain raja-asemalle (valkoven.Гудагай, Hudahai, ven.Гудогай, Gudogai) ja kolmannet koilliseen DokšytsynKruljauštšynan kylän (ven. Крулевщизна, Krulevštšizna) risteysasemalle.
2. Koilliseen eli Oršan suuntaan, jonka reitin asemia ovat muun muassa
Oršan keskusasemalla taajamajunaliikenne haarautuu ja jatkaa kahteen suuntaan: länsiluoteessa sijaitsevaan Lepeliin (ven. Лепель, Lepel) ja itäkoilliseen Venäjän puoleiselle raja-asemalle Krasnojeen (ven. Красное, Krasnoje).
3. Kaakkoon eli Asipovitšyn suuntaan, jonka radan asemia ovat muun muassa
Valko-Venäjän rautatiet on modernisoimassa junakalustoaan. Maaliskuussa 2010 yritys tilasi kymmenen paikallisliikenteen junaa Minskin lähiliikenteeseen sveitsiläiseltä Stadler-yhtiöltä. Nämä nelivaunuiset junat ovat paljolti Pääkaupunkiseudun junakaluston Helsingin seudun lähiliikenteeseen tilaamien, vuosina 2009–2014 käyttöön otettavien FLIRT-junien kaltaisia (engl.Fast Light Innovative Regional Train, FLIRT). Belaruskaja Tšyhunka tilaamat Flirt-junat on sovittu toimitettavan joulukuun 2010 ja vuoden 2012 puolivälin välisenä aikana. Käytännössä ensimmäistä junayksikköä odotetaan Minskiin helmikuussa 2011 ja seuraavia keväällä 2011. Junayksiköistä kuusi on suunniteltu jätettävän Minskin paikallisliikenteseen ja neljä suurimpien kaupunkien väliseen liikennöintiin. [14][15][16]
Liityntä naapurimaiden rataverkkoihin
Valko-Venäjän rautateiden (БЧ) rataverkko liittyy naapurimaiden ratoihin, joista enemmistö käyttää samaa tsaarinajalta periytyvää raideleveyttä 1 520 mm. [9] Osa naapurimaiden rautatieyhtiöistä liikennöi myös Valko-Venäjän läpi kulkevia junia. Esimerkiksi useat Venäjän rautateiden Moskovasta, Smolenskista tai Pietarista Keski-Eurooppaan suuntautuvista junavuoroista kulkevat Oršan, Minskin, Baranavitšyn tai Brestin kautta. Myös Vilnasta on useita päivittäisiä junavuoroja Minskiin ja osasta junista jatkaa esimerkiksi Homelin tai Mahiljoun kautta. Osa näistä ulkomaan reiteistä on Valko-Venäjän rautateiden liikennöimiä. Koska Kaliningrad–Moskova-juna ajaa Minskin kautta, radan varren kaupungeista kuten Liettuan Kaunaksesta pääsee junalla Valko-Venäjälle. Myös Riiasta on suora junayhteys Minskiin.[17][18][19][20][21]
Puola: Polskie Koleje Państwowe (PKP) eli Puolan valtionrautatiet, jossa on käytössä 1 435 mm raideleveys. Erilaisen raideleveyden takia esimerkiksi Moskovasta Varsovaan, Berliiniin tai Prahaan liikennöivien Venäjän rautatiet-yhtiön junavaunujen telit vaihdetaan Puolan rajan tuntumassa. Vaihto voidaan tehdä esimerkiksi Brestin keskusrautatieaseman ratapihan lounaisosissa olevassa telinvaihtohallissa.
↑ Карта Автомобильных Дорог - Республика Беларусь (Karta Avtomobilnyh Dorog - Respublika Belarus), Масштаб 1:850 000. Белкарография, Minsk, 2009. (venäjäksi)
↑Thorsten Büker: Railways through Europe - Belarus (gif) (Valko-Venäjän rataverkon kartta) bueker.net. 1998-2010. Viitattu 20.2.2010. (venäjäksi)
↑ abРеспублики Беларусь Атлас автомобильных дорог (Respubliki Belarus Atlas Avtomobilnyh Dorog) 1:200 000. Государственный комитет по имуществу Республики Беларусь & "Белкартография", Minsk, 2007. ISBN 978-985-508-010-8. (venäjäksi) (& (englanniksi))
↑ abФотолинии БЧ (Valko-Venäjän rautateiden rataverkon interaktiivinen kartta - Kymmeniä asema-, rata- ja veturikuvia tietoja löytyy osuutta klikkaamalla) 2005-2010. railwayz.info. Viitattu 21.4.2010. (venäjäksi)
↑Минское отделение Белорусской железной дороги - Выберите станцию (Valko-Venäjän rautateiden Minskin osasto - Valitse asema (Minskin lähijunien sivusto reitteineen ja aikatauluineen)) Минское отделение Белорусской железной дороги. Viitattu 11.4.2010. (venäjäksi)
↑Республики Беларусь Атлас автомобильных дорог (Respubliki Belarus Atlas Avtomobilnyh Dorog) 1:200 000. Государственный комитет по имуществу Республики Беларусь & "Белкартография", Minsk, 2007. ISBN 978-985-508-010-8. (venäjäksi) (& (englanniksi))
↑Belarus Railways orders Stadler emus (Valko-Venäjän rautatiet tilasi kymmenen sveitsiläisen Stalderin valmistamaa kaupunkijunayksikköä) March 2010. International Railway Journal (railjournal.com). Viitattu 28.3.2010. (englanniksi)
↑Stadler wins in Belarus (Stalder voitti Valko-Venäjällä (junatilauksen)) 19.3.2010. Stadler Rail Group (stadlerrail.com). Viitattu 28.3.2010. (englanniksi)
.jpg)
