1800-luvun puoleenväliin asti Nebbiolosta tehtiin Barolon seudulla lähinnä makeita viinejä. Vuosisadan keskivaiheilla Camillo Cavourin aloitteesta alueelle kutsuttu ja palkattu ranskalainen Louis Oudart toi tullessaan uusia viininviljelytekniikoita, kuten myöhäinen sadonkorjuu ja pitkäaikainen uuttaminen. Viinejä myös alettiin kypsyttää kastanjatynnyreissä. Näin tuotetut viinit olivat erittäin tanniinisia ja voimakkaita, eivätkä ne arvostuksestaan huolimatta olleet kuin harvojen suosiossa.[2]
Viininviljelytekniikka pysyi perinteisenä alueella yli sata vuotta. Monesti rypäleet kuivuivat terttuihin, kun odotettiin niiden myöhäistä kypsymistä, mikä teki tanniinisuudesta vaikeasti hallittavaa. Viiniteollisuuden nykyaikaiset teolliset tuotantotavat muuttivat tilanteen 1980-luvulla. Kun viini käytettiin valvotusti suurissa terästankeissa, uuttamisaika lyhennettiin päiviin, ja kun kypsytyksessä alettiin käyttää melko uusia tynnyreitä, tanniinisuuden osuus viinissä muuttui pirteämmäksi turruttavuudenselvennä sijaan ja muut Nebbiolon aromit saatiin paremmin esiin. Barolo vaatii kuitenkin aina kypsytystä.[2] Maineikkaimpia barolo-viinin tuottajia on Barbarescon Angelo Gaja[2].
↑La mappa ufficiale - The official map (Yksityiskohtainen kartta barolon tuotantoalueesta) Consorzio di Tutela Barolo Barbaresco Alba Langhe e Dogliani. Arkistoitu 22.9.2015. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)