Dhakan radioasema suljettiin Bangladeshin itsenäisyyssodan aikana maaliskuussa 1971,[1] mutta Chittagongin asema jäi Mujibur Rahmanin kannattajien haltuun. Pieni keskiaaltolähetin siirrettiin Intian puolelle Tripuraan, ja myöhemmin Intian hallitus antoi kapinallisten käyttöön 50 kilowatin lähettimen. Aseman nimenä oli Swadhin Bangla Betar Kendra (”Vapaan Bengalin radioasema”).[2]
Maan itsenäistyttyä perustettiin valtion radioyhtiö Bangladesh Betar, joka vuosina 1975–1996 ja 2001–2009 käytti nimeä Radio Bangladesh. Se on toiminut lähinnä vallanpitäjien propagandavälineenä. Ensimmäinen yksityinen radioasema perustettiin vuonna 1999, mutta se joutui pian lopettamaan toimintansa. Nykyään Bangladeshissa on useita kaupallisia ja yhteisöradioita, ja maassa kuunnellaan myös ulkomaisten asemien kuten BBC:n ja Voice of Americanbengalinkielisiä lähetyksiä. Radion merkitys viestintävälineenä on television ja Internetin myötä vähentynyt, ja Bangladesh Betarin ohjelmisto on herättänyt paljon kritiikkiä.[2][3]
Bangladesh Betarilla on nykyään kolme radiokanavaa Dhakassa sekä alueradiot Bandarbanissa, Barisalissa, Chittagongissa, Comillassa, Cox’s Bazarissa, Khulnassa, Rajshahissa, Rangamatissa, Rangpurissa, Sylhetissä ja Thakurgaonissa[4]. Lähetykset tapahtuvat keski- ja lyhytaalloilla sekä ULA-alueella,[5][6][7] ja niitä voi kuunnella myös Internetissä[8]. Bengalinkielisten ohjelmien lisäksi välitetään uutisia englanniksi[9]. Radion ulkomaanpalvelu tekee ohjelmia bengaliksi, englanniksi, hindiksi, nepaliksi ja arabiaksi[7]. Sen 250 kilowatin lyhytaaltolähetin on ollut poissa käytöstä vuodesta 2019, ja ohjelmia on välitetty kotimaanpalvelun taajuudella[9].
↑ abcShoeshmith, Brian & Genilo, Jude William: Bangladesh’s Changing Mediascape: From State Control to Market Forces. Bristo, Chicago: Intellect, 2013. ISBN 978-1-78320-126-6