Sheikh Mujibur Rahman (bengaliksi শেখ মুজিবুর রহমান, Shekh Mujibur Rôhman) (17. maaliskuuta 1920 – 15. elokuuta 1975) oli bangladeshilainen poliitikko, ja Bangladeshin perustaja. Hän oli maan presidentti vuosina 1971–1972 ja 1975 sekä pääministeri 1972–1975. Rahmania pidetään Bangladeshin kansakunnan isänä. Hänet salamurhattiin vuonna 1975.[1]
Vuonna 1947 itsenäistyneen Pakistanin suurin väestöryhmä, bengalit, oli syrjäytetty maan päätöksenteosta varsinkin vuoden 1958 vallankaappauksesta alkaen, jolloin kenraali Mohammad Ajub Khan perusti maan hallitukseksi sotilasjuntan.[2] Awamiliitto-nimistä puoluetta Bengalissa johtanut Rahman joutui tekemään ison ratkaisun 7. maaliskuuta 1971: Pakistanin armeija oli valmiina aloittamaan kapinoivien bengalien kukistamisen. Rahman julisti tällöin väkijoukolle, että bengalilaisten tuli nousta taistelemaan itsenäisyydestään. Tämä johti Bangladeshin itsenäisyyssotaan ja saman vuoden joulukuussa Itä-Pakistanin eroamiseen Pakistanista nimellä Bangladesh.[1]
Itsenäistyneen maan presidenttinä ja pääministerinä Rahman pyrki vakaaseen kehitykseen. Työ päättyi äkillisesti 15. elokuuta 1975, kun hänet ja lähes koko perhe murhattiin epäonnistuneessa vallankaappausyrityksessä Dhakassa.[1] Hänen tyttärensä Sheikh Hasina Wazed selvisi hengissä ja on myöhemmin toiminut politiikassa isänsä jalanjäljissä.
Lähteet
- ↑ a b c Biography : Sheikh Mujibur Rahman. Virtual Bangladesh. 30.11.3013. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 30.11.3013. (englanniksi)
- ↑ Seppo Zetterberg (suomalaisen laitoksen päätoim.): Muutosten vuosisata 9, s. 194, 203. (Alkuteos Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade.) Suomentanut Jukka Forslund. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-18426-8
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
