| Balilla-luokka |
|---|
![]() |
 |
| Tekniset tiedot |
|---|
| Uppouma |
1 427 t (pinnalla)
1 874 t (sukellus) |
| Pituus |
86,50 m |
| Leveys |
7,80 m |
| Syväys |
4,70 m |
| Koneteho |
2 Fiat-dieselmoottoria 4 900 bhp
2 Savigliano-sähkömoottoria 2 200 bhp |
| Nopeus |
16 solmua (pinnalla)
17 solmua (sukellus) |
| Miehistöä |
77 |
| Aseistus |
|---|
| Meritorjunta |
1 × 120 mm/27 kansitykki
6 × 533 mm torpedoputkea |
| Ilmatorjunta |
1 × kaksiputkinen 13,2 mm ilmatorjuntakonekivääri |
| Infobox OK |
Balilla-luokka oli Italian kuninkaallisen laivaston neljän avomerikelpoisen sukellusveneen muodostama alusluokka, jonka alukset valmistuivat 1920-luvun lopulla.
Suunnittelu
Laivasto asetti uudelle risteilijäsukellusveneelle vaatimuksen toimimisesta Italian Afrikan siirtomaihin sijoitetuista tukikohdista Punaisellamerellä ja Intian valtamerellä, minkä vuoksi aluksilla tuli olla riittävä toimintasäde ja nopeus pinta-ajossa. OTO-telakan suunnittelijoiden lähtökohtana oli Italiaan ensimmäisen maailmansodan loputtua siirretty Saksan keisarikunnan laivaston U-120.[1]
Suunnittelun tuloksena syntyi kaksoisrungolla varustettu alus, jonka maksimisukellussyvyys oli 106,68 metriä. Koeajoissa toukokuussa 1930 alusluokkaan kuulunut Millelire saavutti jopa 121,92 metriä. Aluksilla oli apumoottorina Fiatin valmistama 425 hevosvoiman dieselmoottori, jolla toteutettiin seitsemän solmun taloudellinen nopeus ja 13 000 merimailin toimintamatka. Lisäksi apumoottoria voitiin käyttää akkujen lataamiseen. Alusten vakaus oli huono eikä pinta-ajossa 17,5 ja sukelluksissa 8,9 solmun suunniteltuja nopeuksia saavutettu.[1]
Alusten aseistuksena oli keulassa neljä ja perässä kaksi 533 millimetrin torpedoputkea, joihin oli kymmenen torpedoa aluksen varastoissa. Lisäksi Sciesaa lukuun ottamatta kullakin aluksella oli neljä miinaa. Alukset oli varustettu 120 millimetrin 27 pituuskaliiperin tykillä, joka oli alun perin varustettu kilvellä ja sijoitettu tornin etuosaan. Vuonna 1934 tykit korvattiin 120 millimetrin 45 pituuskaliiperin kannelle sijoitetulla tykillä. Ilmatorjunta-aseistuksena aluksilla oli kaksiputkinen 13,2 millimetrin konekivääri.[1]
Alukset
Lähteet
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
Regia Marinan alusluokat toisessa maailmansodassa
| ¹ peruutettu • ² yksittäinen alus
|
_crowned.svg){kind=small}