Li Yaotang (kiin. 李堯棠) kirjailijanimi Ba Jin (巴金; 25. marraskuuta 1904 – 17. lokakuuta 2005) oli kiinalainen kirjailija.
Nuoruus
Li Yaotang syntyi Chengdussa, Sichuanissa rikkaaseen ala-aateliseen perheeseen. Hän sai perinteisen kungfutselaisen koulutuksen ja opiskeli myös vieraita kieliä ja niiden kirjallisuutta.[1]
Kouluaikanaan 1920-luvun puolivälissä Li Yaotangista tuli anarkisti.[1] Hän osallistui erityisen innokkaasti Uuden kulttuurin liikkeeseen.[2] Kirjailijanimensä Ba Jin hän otti Pjotr Kropotkinin nimen viimeisistä tavuista.[1]
Ura kirjailijana
Romaanit 1920–1940-luvuilla
Opiskellessaan Ranskassa yhteiskuntahistoriaa 1920-luvun lopussa Ba Jin aloitti kirjailijanuransa.[2] Ensimmäinen romaani Miewang ilmestyi 1929 hänen muutettua Shanghaihin. Seuraavan neljän vuoden aikaa Ba Jin kirjoitti seitsemän romaania, joista suurin osa käsitteli yhteiskunnallisia asioita ja hyökkäsi perinteistä perhejärjestystä vastaan. Tunnetuin näistä teoksista oli Jia (1933), joka oli ensimmäinen osa omaelämäkerrallisesta triologiasta. Sen toinen (Chun) ja kolmas (Qiu) ilmestyivät vuonna 1940.[1]
Ba Jinin 1940-luvun työt olivat pessimistisempiä mutta vähemmän radikaaleja kuin hänen aiemmat teoksensa. Hänen vuosikymmenen merkittävimmät romaanit olivat Qiyuan (1944) ja Hanye (1947).[1]
Kommunistit arvostelivat Ba Jinin töiden sisältöä ja tyyliä, vaikka hänen artikkelinsa olivat mukana luomassa ilmapiiriä joka rohkaisi intellektuelleja hyväksymään kommunistisen vallankumouksen. Uuden yhteiskuntajärjestyksen vakiintuessa 1949 Ba Jin luokiteltiin ”luotettavaksi”, ja hänet valittiin moniin kirjallisuus- ja kulttuurijärjestöihin.[3]
Siirtyminen pois fiktiokirjallisuudesta
Ba Jin kirjoitti 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa joitakin novelleja ja pienoisromaajena, joista osa oli poliittisia ja joita kirjailija itse kutsui myöhemmin ”roskateoksiksi”.[2]
Vaikka Ba Jin hylkäsi virallisesti aiemmat anarkistiset ajatuksensa, hän ei täysin sopeutunut uuteen yhteiskuntaan ja jätti kokonaan fiktion kirjoittamisen. Vuosien 1966-1976 kulttuurivallankumouksen aikana Ba Jin kärsi muiden älykköjen tapaan julkisesta nöyryytyksestä, mutta hänen maineensa palautettiin 1977.[4] Ba Jinin tärkein teos Maon jälkeiseltä ajalta on neliosainen Suixiang lu, joka on essee- ja muistelmakokoelma, jossa hän katuu ”tyhjiä ja virheellisiä sanoja”, joita hän joutui kirjoittamaan kulttuurivallankumouksen aikana poliittista suojaa vastaan.[2]
Ba Jin oli esperantisti, osasi englantia, japania, ranskaa ja kuutta muuta vierasta kieltä ja käänsi oman kirjoittamisensa ohella muun muassa Maksim Gorkin teoksia.[5] Hän kärsi vanhuusiällään Parkinsonin taudista, josta huolimatta hän eli yli satavuotiaaksi.[4] Hän sai vuonna 1990 Fukuokan aasialaisen kulttuurin palkinnon,[6] ja hänen mukaansa on nimetty asteroidi 8315 Bajin.[7]
Lähteet
- Ba Jin Encyclopedia Britannica. Encyclopedia Britannica, Inc. Viitattu 28.3.2016. (englanniksi)
- Ying, Li-Hua: Historican Dictionary of Modern Chinese Literature. Lanham, Maryland: Scarecrow Press, 2010. ISBN 978-0-8108-5516-8
Viitteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
