Australopithecus eli etelänapina on ihmisapinoiden suku, joka eli 4,4–1,7 miljoonaa vuotta sitten. Monien tutkijoiden mielestä jotkut Australopithecuksen lajit olivat ihmisten esi-isiä.[1]
Luokittelu
Australopithecuksen edeltäjä oli Ardipithecus. Sen lähisuku on Paranthropus, "roteva apinaihminen".[2]
Australopithecusten sukuun luettuja lajeja ovat:[3]
Lajeista viimeisin, malapanapinaihminen, eli vielä samaan aikaan kuin vanhimmat Homo-sukuun luetut ihmiset, alle kaksi miljoonaa vuotta sitten.[5]
Jotkut tutkijat ovat arvelleet joidenkin Australopithecusten saattaneen olla ihmisen esivanhempia. Ne ovat kuitenkin saattaneet olla vain jonkinlainen rinnakkaismuoto varhaisten ihmisten edeltäjille Kenyanthropuksille.[1]
Piirteet
Australopithecukset olivat aivotilavuudeltaan lähellä nykyisiä apinoita, niiden aivotilavuus oli noin 450–500 cm³ tai niinkin alhainen kuin 350 cm³,[6] mikä on suunnilleen samaa luokkaa kuin gorillalla tai simpanssilla.[7] Simpanssin aivotilavuus on noin 380 cm³, gorillan noin 540 cm³.[8]
Fossiilijäänteiden mukaan suku edelsi mahdollisesti monia sitä seuranneita hominideja, kuten Paranthropuksia ja tiettävästi myös sukua Homo. Kuitenkin todennäköisesti niiden älykkyys vastasi vain nykyisten apinoiden älykkyyttä. Avaintekijäksi kuitenkin muodostuu niiden kahta raajaa eli jalkoja käyttävä liikkumistyyli, joka erosi edeltävien kädellisten käyttämästä neljällä raajalla tapahtuneesta liikkumisesta. Täysin selvää ei kuitenkaan ole, miten kaksiraajainen kävelytyyli kehittyi miljoonia vuosia sitten ja oliko sillä jotain tekemistä kasvaneen aivotilavuuden kanssa. Kaksiraajaisuuden huomattavana etuna kuitenkin oli se, että yläraajat vapautuivat käsittelemään esineitä ja pää vapautui tarkkailemaan mahdollisia uhkaavia tekijöitä, kuten Afrikan savanneilla vaanivia lihansyöjäpetoja. Pystyasentoinen liikkumistyyli myös mahdollisesti näkemisen pidemmälle ja ruoan hankinta helpottui. Laji oli kuitenkin aikansa hitaimmin liikkuvia kädellisiä.
Tiettävästi lajit tai ainakaan varhaisimmat niistä eivät käyttäneet yhtään sen edistyneempiä työkaluja, kuin mitä nykyiset apinalajit käyttävät (kuten avaavat kivillä hedelmiä ja pähkinöitä sekä kaivavat kepeillä termiittipesiä). Australopithecus garhi näyttäisi olleen edistynein suvun laji, joka jo käytti erittäin alkeellisia työkaluja ja teurasti riistaa, kuten Homo habilis. Tämä johti siihen, että monet tutkijat arvelevat juuri sen olleen ihmissuvun mahdollinen edeltäjä tai ainakin läheinen sukulainen.
Katso myös
Lähteet
- Leakey, Richard E. & Lewin, Roger: Ihmisen synty : mitä uusimmat tutkimukset paljastavat ihmisen varhaisvaiheista sekä tulevasta kehityksestä. (Alkuteos ”Origins”, 1977) Suomentanut Kajaste, Virve & Manninen, Antero. Jyväskylä: Gummerus, 1978. ISBN 951-26-1524-X
- Valste, Juha: Apinasta ihmiseksi. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-26538-1
- Valste, Juha: Ihmislajin synty. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2012. ISBN 978-952-222-332-6
Viitteet
- ↑ a b Valste, Juha, 2004, s. 153; Kaavio ”Ihmisen sukupuu” s. 334.
- ↑ Valste 2012, s. 136.
- ↑ Valste 2012, s. 98–99.
- ↑ Kuusisalo, Mikko: Tutkijat löysivät mahdollisesti uuden lajin ihmisen sukupuuhun 28.5.2015. Ylen uutiset. Viitattu 28.5.2015.
- ↑ Valste 2012, s. 133.
- ↑ Shchupak, Viktoriya: Volume Of A Human Brain The Physics Factbook – An encyclopedia of scientific essays. 2001. Viitattu 18.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Leakey, Richard E. & Lewin, Roger, 1978, kaavio s. 198–199
- ↑ Rushton, J.P. & Rushton, E.W.: Progressive Changes in Brain Size and Musculo-Skeletal Traits in Seven Hominoid Populations. Human Evolution, 2004, 19. vsk, nro 3, s. 173–196. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.10.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Munford, Mike: The Origin of Bipedalism Humans and Pre-Humans : Thoughts on the Origins of Mankind. Arkistoitu 5.3.2007. Viitattu 18.10.2019. (englanniksi)
- Leakey, Richard E.: The origin of humankind. London: Weidenfeld & Nicolson, 1994. ISBN 0-297-81503-2 (englanniksi)
