Parpola on Intian-tutkijoiden ja kielitieteilijöiden keskuudessa tullut tunnetuksi erityisesti teoriastaan, jonka mukaan Indus-kirjoitus kuvaisi jotakin muuten tuntematonta dravidakieltä. Hän oli myös ensimmäisiä suomalaisia kielitieteilijöitä, joka käytti laajalti tutkimuksessaan – yhdessä Kimmo Koskenniemen kanssa – korpuslingvististä tietokoneanalyysia.
Parpola on tutkinut laajasti myös intialaisia uskontoja ja niiden taustoja. Kielitieteen alalla hän on käsitellyt myös suomalais-ugrilaisia lainoja arjalaisista kielistä. Arkeologiaa ja kielitiedettä Parpola on yhdistänyt tutkimuksissaan indoeurooppalaisen kantakielen ja sen tytärkantakielien (erityisesti arjalaisen kantakielen) maantieteellisestä sijoittamisesta ja kronologisesta ajoittamisesta.
Parpola toimi Helsingin yliopistossa indologian henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina 1982–2004 ja Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitoksen esimiehenä 1995–1998.[1] Vuosina 1994–1998 hän johti Suomen Itämaista Seuraa.[3] Hänen 60-vuotispäivänsä kunniaksi julkaistiin vuonna 2001 laitoksen Studia Orientalia -sarjan osa 94 Vidyārṇavavandanam: Essays in Honour of Asko Parpola.
Från Indusreligion till Veda: Studier i de äldsta indiska religionerna. Kööpenhamina: Akademisk Forlag, 1980. ISBN 87-500-1937-6
The sky-garment: A study of the Harappan religion and its relation to the Mesopotamian and later Indian religions. Helsinki: The Finnish Oriental Society, 1985. ISBN 951-95076-9-8
Deciphering the Indus Script. Cambridge: Cambridge University Press, 1994. ISBN 0-521-43079-8
Sanskritin peruskurssi. Helsinki: Suomen Itämainen Seura, 1994 (3. painos 2003). ISBN 951-9380-59-0