Arvo Anto Laitinen (4. helmikuuta 1893 Aura – 30. elokuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä ja Sibelius-Akatemian opettaja.

Laitinen opiskeli pianon- ja urkujensoittoa sekä musiikinteoriaa jo lyseovuosinaan Turussa sekä Helsingin musiikkiopistossa Erkki Melartinin johdolla ja Helsingin yliopistossa Ilmari Krohnin johdolla.^[1] Laitinen opetti musiikinteoriaa Sibelius-Akatemiassa vuosina 1920–1960 sekä Helsingin kirkkomusiikkiopistossa ja toimi musiikkiarvostelijana (Kotimaa, Ajan Suunta). Hän oli Krohnin ohella Kristillisen taideseuran keskeisimpiä musiikkihahmoja. Laitinen oli erityisesti Richard Wagnerin musiikin tuntija ja hän ihaili myös Anton Bruckneria. Opetustyön ja suurisuuntaisten muotopyrkimysten vuoksi hänen sävellystuotantonsa jäi suppeaksi. Sävellyskonsertin Laitinen piti 1919, hän esiintyi myös pianistina ja urkurina ja toimi nuorisokuorojen johtajana^[1].

• Sarja pianolle e-molli op. 1 (1913–1914)
• Kantaatti Kaipuuni (1913)
• Pianokvartetto h-molli Quartetto sinfonico op. 3 (1917)
• Sarja sellolle ja pianolle op. 5 (1918)
• Viulu–piano-runoelmien sarja Gli Muse (Runottaret) op. 9–17; ensi versio op. 4 valmistui 1917–1919, mutta säveltäjä työskenteli sen parissa ilmeisesti vielä II maailmansodan jälkeen
• 2 pianosonaattia
• Hengellisiä yksinlauluja, op. 1a (1913)
• Isänmaallinen kantaatti (1938)
• 12 laulua IKL:n kesäjuhlaan Lapualle (1938)
• Seitsensarja op. 31–37 Friedrich Hölderlinin runoihin (1962)
• Nuori sankarimarttyyri: epopeia resurrektioineen (1963–1964), Horst Wesselille omistettu kuoroteos
• Johtajani (1963), keskeneräinen trilogia
• Orkesterisovituksia Johann Sebastian Bachin urkukoraaleista ja Franz Schubertin ja Erkki Melartinin kappaleista
• Yhtye- ja laulusovitelmia

• Salmenhaara, Erkki: Uuden musiikin kynnyksellä 1907–1958, s. 482–488. (Suomen musiikin historia 3) Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20125-1