Saarela palasi Suomeen ja valtiovarainministeriöön, kunnes siirtyi Pohjoismaiden investointipankin apulaisjohtajaksi vuosiksi 1977–1980. Kolmannen kerran hän palasi valtiovarainministeriöön vuonna 1980, tehtävänä vastata pääneuvottelijana Suomen kansainvälisistä lainaneuvotteluista. Vuonna 1985 Saarela siirtyi Postipankin johtajaksi ja kolmeksi vuodeksi pankin Tokion edustuston päälliköksi[5][6]. Hän oli Postipankin hallituksen jäsen 1988–1995, jolloin pankki osallistui johdannaiskauppaan. Myöhemmin hänet todettiin vastuulliseksi raportoinnin laiminlyömisestä. Hänet erotettiin Postipankin johtokunnasta toukokuussa 1995 ja pankin palveluksesta täysin elokuussa 1995. Hän siirtyi Suomen Ulkomaankauppaliiton Brysselin-rahoitusyksikköön. Hän toimi myös konsulttina.[7]
Annikki Saarelan puoliso oli arkkitehti Heikki Saarela[2]. Hänen isänsä oli professori Heikki Miekk-oja ja nuorempi sisar on pankinjohtaja Susanna Miekk-oja, joka Annikki Saarelan tavoin kuului Postipankin johtajistoon[5][8]. Hänen tyttärensä on elokuvaohjaaja ja professori Saara Saarela[9].
↑ abUotila, Kristiina: Nuori, kaunis, palkka pääjohtajatasoa. Suomen salainen ase maailmanpankissa. Helsingin Sanomat, 4.11.1972, s. 11. Näköislehti (maksullinen).
↑Jokelin, Renny: Naiseus ei ole etu eikä este Uralla. (50-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat, 28.9.1994, s. 4. Näköislehti (maksullinen).
↑Jokelin, Renny: Mikä nainen: Valtakunnan velantekijä. Helsingin Sanomat, 20.05.1984, s. 37. Näköislehti (maksullinen).