Annikki Reijonen (24. toukokuuta 1897 Helsinki – 16. elokuuta 1934 Tali Vl.) oli suomalainen kirjailija ja suomentaja.^[1]

Reijonen tuli ylioppilaaksi 1915 ja hän kävi Lepaan puutarhaopiston sekä teki useita opintomatkoja Englantiin ja Ruotsiin. Hän toimi opettajana Kulmakoulussa ja Epistolassa. Viron vapaussodan aikana Reijonen oli hoitajana pakolaisleireillä ja sairastui itse vaikeaan kulkutautiin.^[1]

Reijonen kirjoitti Viron vapaussodan ajoilta romaanin Jumalten jano ja lisäksi teoksia puutarhanhoidosta (Puutarhakauneus) ja käsialatutkimuksesta (grafologinen käsikirja Ihminen ja hänen käsialansa). Hän oli mukana teosofien toiminnassa, oli Ruusu-Ristin johtavia henkilöitä ja laati muun muassa englanninkielisen esitteen Pekka Ervastista. Kuollessaan häneltä jäi kesken melkein valmis elämäkerta Pekka Ervastista. Reijonen kuului myös Helsingin Sanomien avustajiin.^[1]

Annikki Reijonen kuoli 37-vuotiaana sydänkohtaukseen Viipurin maalaiskunnan Talissa elokuussa 1934.^[1]

• Puutarhakauneus : taiteellisia näkökohtia ja käytännöllisiä viitteitä sen luomiseksi. Kotilieden kirjasto 9. WSOY 1927
• Jumalten jano : romaani. WSOY 1928
• Elävätkö kuolleet? : A. V. Petersin selvänäkökokeita Helsingissä 1929. Yliaistillisten ilmiöiden tutkimisseura, Helsinki 1929
• Pekka Ervast, a theosophist of the North. Helsinki 1932
• Ihminen ja hänen käsialansa. WSOY 1933

• Kansain liitto, suomentaneet Annikki ja Erkki Reijonen. Kansainliiton sihteeristön tiedotusosaston julkaisuja. WSOY 1924
• Pistis sophia : otteita gnostilaisista kirjoituksista, ennen kaikkea "Vapahtajan kirjoista" 3:nnelta vuosisadalta j.Kr.; suomennos G. R. S. Meadin englantilaisen käännöksen uuden korjatun painoksen mukaan ; suomentaja Annikki Reijonen. Maailman pyhät kirjat 4. Mystica, Helsinki 1927

• Annikki Reijonen SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)