Anka Bergman ja Bernd Nathan hääkuvassaan toukokuussa 1940.
Anna Kaudrová syntyi 1917 Třebechovicen kaupungissa nykyisessä Tšekin tasavallassa.[4] Hän varttui vanhempiensa ja kahden veljensä ja siskonsa kanssa. Heidät kasvatettiin juutalaisina, mutta perhe ei ollut uskonnollinen. Käytyään sisäoppilaitoksessa koulua hän opiskeli lakia Prahan yliopistossa. Kun natsit ottivat vallan Tšekkoslovakiassa vuonna 1939, he sulkivat yliopistot ja Bergman hankki työpaikan hatuntekijänä. 15. toukokuuta 1940 hän avioitui Bernd Nathanin kanssa.[5] Nathan oli Saksassa syntynyt arkkitehti, joka oli palkittu ensimmäisen maailmansodan sotilaana rautaristillä. Nathan oli muuttanut PrahaanSaksasta paetakseen natsien hallintoa. Rajoitusten kasvaessa pariskunta pakotettiin käyttämään keltaista daavidintähteä tunnuksena heidän juutalaisuudestaan.[6][3][7][8]
Marraskuussa 1941 Anka Bergman ja Bernd Nathan määrättiin siirtymään varastoon lähelle Holešovicen juna-asemaa Prahassa. Pariskunta erotettiin toisistaan ja Anka lähetettiin Theresienstadtiin, joka oli ghetoksi muutettu vanha kasarmi. Hän sai työpaikan elintarvikeliikkeestä, minkä vuoksi hänellä oli mahdollisuus ruokkia omia perheenjäseniä ja sukulaisia, jotka saapuivat myöhemmin Theresienstadtiin. Bergman onnistui löytämään Theresienstadtista myös miehensä Bernd Nathanin ja heille syntyi poika George (Dan) vuonna 1944. Ennen pojan syntymistä, Gestapo pakotti Bergmanin allekirjoittamaan asiakirjan, jossa hän suostui poikansa tappamiseen tämän syntymän jälkeen. Poika kuitenkin kuoli vain kahden kuukauden ikäisenä keuhkokuumeeseen.[1][3][7][8]
Syyskuussa 1944 Bernd lähetettiin Auschwitz-Birkenaun keskitys- ja tuhoamisleirille. Anka oli jälleen raskaana, ja koska hän ei tiennyt leirin tarkoituksesta, hän päätti liittyä vapaaehtoisesti miehensä seuraan. Saapuessaan lokakuussa hänet erotettiin jälleen Berndistä, jonka natsit ampuivat myöhemmin kuolemanmarssissa18. tammikuuta 1945.[5][1][9] Anka, joka oli aliravittu ja pyrki pitämään raskautensa salassa, valittiin orjatyöhön asetehtaaseen lähelle Saksan Dresdeniä. Täältä hänet siirreettiinMauthausenin keskitysleirille. Tässä vaiheessa Anka oli jo niin aliravittu, että hän myöhemmin arvioi lasillisen maitoa tarjonneen maanviljelijän pelastaneen hänen henkensä. Raskauden lopulta paljastuttua hänet olisi lähetetty suoraan kaasukammioon, mutta ne oli sodan loppuvaiheessa räjäytetty juuri edellisenä päivänä. Mauthausenissa Anka synnytti tyttärensä Eva Clarken. Kolme päivää myöhemmin amerikkalaiset joukot vapauttivat leirin.[1][3][7][8][9]
Bergman totesi myöhemmin, että aikaa ghetoissa ja leireillä helpotti vangittujen esiintyjien musiikki, joka motivoi ihmisiä jatkamaan elämistä. Ankan suosikki oli tšekkiläisen säveltäjän Smetanan ooppera Myyty morsian.[3]
Myöhempi elämä
Sodan päätyttyä Bergman palasi Prahaan majoittuakseen selviytyneiden perheenjäsentensä luo. Hänen miehensä, vanhemmat sekä kaksi sisarta murhattiin Auschwitzissa. Vuonna 1948 hän muutti Britanniaan ja avioitui Karel Bergmanin, RAF:ssa työskennelleen tšekkiläisen kääntäjän kanssa. Perhe asettui WalesinCardiffiin. Bergman piti usein puheita sodan ajan kokemuksistaan.[2][3][7]
Anka Bergman kuoli 17. heinäkuuta2013. Hänen tyttärensä Eva Clarke puhuu säännöllisesti Holokaustiin liittyvissä tilaisuuksissa.[1][7]
.jpg)
