Sinjavski oli julkaissut salanimelläAbram Terts satiirisia proosakirjoituksia, joissa arvosteltiin neuvostojärjestelmää. Kirjoitukset oli julkaistu ulkomailla. Kun KGB sai tietää, että Sinjavski oli salanimen takana, hänet pidätettiin ja tuomittiin näytösoikeudenkäynnissä vuonna 1966 seitsemäksi vuodeksi pakkotyöhön. Hänet vapautettiin kuitenkin jo 8. kesäkuuta 1971.[1]
Ryhmä merkittäviä ulkomaalaisia ja neuvostoliittolaisia allekirjoittajia lähetti Leonid Brežneville kirjeen, jossa he vetosivat, että hän ei palaisi stalinismin aikaan. Allekirjoittajien joukossa oli akateemikkoja, muun muassa Andrei Saharov, Igor Tamm ja Maja Plisetskaja. Kirjettä pidetään neuvostoliittolaisen toisinajattelijaliikkeen alkuna.[2]
Kärsittyään rangaistuksen Sinjavski sai vuonna 1973 luvan muuttaa perheineen Ranskaan,[1] ja hänestä tuli Sorbonnen yliopiston dosentti oppiaineenaan venäläinen kirjallisuus. Sinjavski kirjoitti aktiivisesti Radio Free Europeen.[3] Hänen vankeusajan kirjeenvaihtonsa vaimonsa kanssa julkaistiin Lontoossa kirjana (1973, Golos iz khora, "A Voice from the Choir"), ja se julkaistiin myöhemmin useissa länsimaissa. Hänen vuosina 1975 ja 1976 julkaistut teoksensa Progulki's Pushkinym ("Walking with Pushkin", 1975) ja V Teni Gogolja ("In the Shadow of Gogol", 1976) saivat kuitenkin ristiriitaisen, jopa vihamielisen, vastaanoton Venäjän ulkopuolella asuvilta venäläisiltä lukijoilta.[1]
Sinjavski palasi hetkeksi Moskovaan perestroikan vallitessa vuonna 1988, kun hänen ystävänsä Juli Daniel kuoli.[1] Hän kuoli itse syöpäänlähde? 71-vuotiaana vuonna 1997.
Suomennettu tuotanto
salanimellä Abram Terts: Oikeudenkäynti alkaa (Sud idët), venäjänkielisestä käsikirjoituksesta suom. Juhani Konkka, Helsinki: WSOY 1960
.jpg)
