Janjua valmistui taiteen maisteriksi Punjabin yliopistosta[6] ja aloitti työskentelyn taidemaalarina sekä sisustussuunnittelijana.[3][7] Hän meni vuonna 1989[8] Masood Ahmad Janjuan kanssa. Pariskunnalle syntyi kolme lasta.[4] Mies katosi 30. heinäkuuta 2005 lähdettyään ystävänsä kanssa Rawalpindista Peshawariin. Myös mukana ollut ystävä jäi kateisiin.[9] Janjua perusti miehensä katoamisen jälkeen Defence of Human Rights Pakistan -järjestön.[3] Hän myös kouluttautui juristiksi.[10] Vuoteen 2019 mennessä Janjua oli järjestönsä kanssa puolustanut Pakistanin korkeimman oikeuden edessä 749 pakotetusti kadonneeksi oletetun oikeuksia. Yli 950 kadonnutta oli myös vapautettu. Lisäksi Janjua on toiminut neuvottelijana pakistanilaisten vapauttamisessa Thaimaan, Egyptin, Afganistanin, Kiinan ja Saudi-Arabian vankiloista.[3]
Janjuan mukaan Pervez Musharrafin ajalta on tullut runsaasti esiin katoamistapauksia, joissa Pakistanin tiedustelupalvelun epäillään mielivaltaisesti vanginneen ihmisiä.[11][4] Korkeimman oikeuden päätuomari Iftikhar Muhammad Chaudhry alkoi paneutua tapauksiin ja kymmeniä henkilöitä vapautettiinkin, mutta Musharraf julisti Pakistaniin hätätilan vuonna 2007 ja asetti Chaudhryn kotiarestiin.[11][9] Pakistanin sisäministeriön kansallisen kriisinhoitoyksikön johtaja väitti Janjuan miehen olleen lähellä Al-Qaidaa ja Talibania. Hänen mukaansa mies ei ollut Pakistanin hallussa. Janjua kiisti väitteen ja totesi miehen kuuluneen Tablighi Jamaatiin.[11] Syynä miehensä oletettuun pidätykseen hän piti väärinkäsitystä tai tiedustelupalvelun saamaa väärää tietoa.[9] Vuonna 2013 Pakistanin tiedustelupalvelu ISI:n edustaja väitti Janjuan miehen ja Faisal Farazin tulleen al-Qaidan tappamiksi Etelä-Waziristanin piirikunnassa. Miehet olivat väitetysti tuoneet Mustafa Abu al-Yazidille kannettavan tietokoneen, joka oli satelliittipaikannuksella jäljitettävissä, mikä oli johtanut surmiin. Janjua ei uskonut selitystä vaan syytti tiedustelupalvelua.[12] Pakistanin korkeimmassa oikeudessa on kuultu hänen miehensä katoamisen tiimoilta todistajia, joiden mukaan mies oli katoamisensa jälkeen ollut vangittuna.[7]
Janjua pidätettiin Cage-järjestön mukaan jo toisen kerran huhtikuussa 2014. Cagen mukaan hänet kuitenkin vapautettiin pääministeri Nawaz Sharifin määräyksestä 29. huhtikuuta 2014.[13] Toista pidätystä oli edeltänyt poliisin kovakourainen puuttuminen Janjuan Islamabadissa pitämään mielenosoitukseen, jota seuranneen voimankäytön seurauksena myös toimittajia loukkaantui.[13][14] Janjua on tehnyt kansainvälisesti yhteistyötä muun muassa Sandya Eknelygodan kanssa.[1] Vuonna 2018 ihmisoikeusministeri Shireen Mazari vakuutti hänelle työskentelevänsä pakotettujen katoamisten selvittämiseksi ja hallituksen pitävän asiaa prioriteettina.[15] Janjua tapasi myös kenraali Asif Ghafoorin, jonka mukaan kadonneiden kohtaloa oltiin selvittelemässä, mutta kaikki katoamistapaukset eivät olleet valtion vastuulla.[16]
