Hafiz omaksui sittemmin Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasserin innoittamana ajatuksen panarabialaisesta liikkeestä ja alun perin hän kannatti Syyrian Yhdistynyt arabitasavalta -nimellä tunnettua valtioliittoa Egyptin kanssa. Etenkin Baath-puolueen keskuudessa herätti sittemmin närää syyrialaisten poliittisten puolueiden lakkauttaminen.[3] Hafiz itse ei ollut puolueen jäsen. Hafiz oli saavuttanut puolueen jäsenten muodostaman niin sanotun sotilaskomitea-salaseuran luottamuksen.[4] Vuonna 1961 Hafiz lähetettiin sotilasattaseanaArgentiinaan.[2]
Sotilaskomitea toteutti vallankaappauksen maaliskuussa 1963 ja Hafiz kutsuttiin takaisin Syyriaan.[2] Vallankaappaajat ylensivät Hafizin kenraaliluutnantiksi ja nimesivät hänet maan sisäministeriksi.[4] Kesäkuussa hänestä tuli edelleen puolustusministeri, sekä heinäkuussa esikuntapäällikkö ja vallankumouskomitean puheenjohtaja.[2] Puheenjohtajuus vastasi maan päämiehen asemaa.[3] Marraskuussa hän syrjäytti Salah al-Din al-Bitarin Syyrian pääministerinä. Hafiz joutui eroamaan pääministerin tehtävästään Haman kapinan puhjettua huhtikuussa 1964, mutta palasi jälleen asemaansa vielä saman vuoden syyskuussa.[2]
Syyriassa valtaa pitävää Baath-puoluetta leimasivat puolueen sisäiset valtataistelut. Muodostui kaksi ryhmittymää, alkuperäisen sotilaskomitean jäsenet ja nuoremmat radikaalit. Hafiz tuki aluksi edellistä ryhmittymää, mutta myöhemmin hän alkoi tukea nuorempia radikaaleja.[2] Yksi hänen vastustajistaan oli Salah Jadid. Jadidin viholliset syrjäytettiin vallankaappauksessa helmikuussa 1963. Vallankaappaus oli jo kolmastoista vain 17 vuoden sisällä.[4] 23. helmikuuta vallankaappaajat lähettivät sotilaita pidättämään Hafizia tämän huvilalla Damaskoksessa. Syttyi tulitaistelu, jossa kuoli 50 henkilöä. Hafiz antautui lopulta ja päätyi aluksi vankilaan. Lopulta hänen sallittiin kuitenkin poistua maasta.[2]
↑ abcdefghiDavid Commins ja David W. Lesch: Historical dictionary of Syria, s. 147-148. (3. painos) The Scarecrow Press, 2014. ISBN 978-0-8108-7966-9(englanniksi)
