Alue on suurimmaksi osaksi avointa tasankoa, mistä johtuen villieläinten havaitseminen on helppoa. Sadekausien aikana sataa runsaasti vettä, ja sitä tulee myös Kilimanjaron vuorelta, mutta välillä on vähäsateisia vuosia. Alueella on järviä ja soita, jotka houkuttelevat eläimiä. On myös metsäisiä alueita, joissa yleisin puu on akaasia. Puistossa ei sallita poistumista autoista muualla kuin yhdellä kukkulalla, josta aukeaa laaja näköala kansallispuistoon ja jossa on tarjolla informaatiota maastosta ja eläimistä. Siellä on myös piknik-pöytiä. Lähistön kylissä voi tutustua maasaikulttuuriin.[6]
Vuosina 2009 ja 2020-22 oli vähän sateita, ja kuivuus tappoi tuhansia eläimiä. Sen sijaan vuodenvaihteessa 2023/24 puisto on elpynyt runsaiden sateiden johdosta. Kuivuuden lisäksi uhkia ovat salametsästäjät, jotka tappavat norsuja niiden syöksyhampaiden vuoksi. Vuonna 1989 kiellettiin norsunluun myynti, ja kanta on päässyt kasvamaan, vaikka salametsästys ei loppunut. Eläimiä on myös tapettu niiden siirtyessä etsimään ruokaa maanviljelijöiden tiloille. Ongelmia lisää asutuksen ja turistipalvelujen laajentuminen lähialueelle, joten kansallispuiston eläinten elinalueet ovat vaarassa supistua. [12][13][14]
