Joki saa alkunsa Arnon järvestä ja se virtaa ylängön länsiosissa Olhovetsin (ven.Ольховец) ja toisen pienemmän järven läpi matkallaan kaakkoon laskien 10 kilometrin päässä lopuksi Kudeverskojeen. Joelle tulee tällä osuudella 47 metriä pudotusta. Täältä se jatkaa ensin Orehovskojen (ven.Ореховское) kautta kuusi kilometriä länteen ja kääntyy pienessä Borovno-järvessä (ven.Боровно) viiden kilometrin matkalle etelään ja etenee kolme kilometriä kaakkoon laskien Bardovoon. Toisella välillä tulee pudotusta 27 metriä. Järven jälkeen joki virtaa parin mutkan jälkeen 10 kilometriä lounaaseen. Tähän kääntöpisteeseen mennessä tulee 16 metriä pudotusta lisää ja joki jatkaa Velikajalle asti suuntanaan etelä. Aloljan voidaan katsoa poistuneen ylänköalueelta yhtyessään Velikajaan 22 kilometrin päässä ja noin 18 metriä alempana. Joki meanderoi alajuoksulla voimakkaasti metsäisessä maastossa. Täällä on maaperä hiekkamaata, jossa joki kuluttaa helposti joenrantoja ja siksi on joen pohjalla paljon hiekkaa. Joella on kartan mukaan 15 siltaa, joista tärkeimmät sijaitsevat Kudeverin ja Bardovon kylissä, Glubokojen ja Šukinon välisellä tiellä sekä Aloljin kylässä Pustoškan ja Opotškan välisellä pikatiellä (M-22 eli E-95).[2][3][4][a]
Aloljan suurimpia sivujokia ja -ojia on esitelty alla taulukossa. Niiden järvestys ei välttämättä ole alajuoksulta yläjuoksulle, koska järjestystä ei ole voitu vahvistaa eri lähteistä.[1][a][2][3]
Joen valuma-alueella on runsaasti järviä ja lampia. Joki virtaa monien järvien ja lampien kautta, joita ovat esimerkiksi Arno, Kudeverskoje, Orehovskoje (ven.Ореховское) ja Bardovo. Jos luetellaan alajuoksulta käsin järvirikkaita sivujokia, tulee silloin aloittaa Alolista. Sen lyhyellä ja Aloljaan oikealta puolelta yhtyvän Mjasovskin laskuojan valuma-alueella sijaitsevat esimerkiksi Bolšoje Kolpino ja Svetloje. Seuraavaksi tuleva Tsipiljanka yhtyy vasemmalta puolelta Aloljaan. Sen valuma-alueella sijaitsevat suurimpana järvenä Tsipilja ja omasta sivuhaarasta tuleva Ostrovito. Sitten, Melenka yhtyy Aloljaan oikealta puolelta ja sen valuma-alueelta laskee surimpana järvenä Kamennoje. Bereznitsa yhtyy lähes samaan kohtaan myös oikealta puolelta ja silläkin on suuri Berezovskojen järvi. Seuraavana on Vesneboložka, joka yhtyy etelästä joen vasemmalle puolelle. Sen valuma-alueella on suurehko järvi Vesnebolog. Nyt on noustu Aloljaa Bardovo-järvelle asti. Järveen laskee idästä Kopytovka, jonka valuma-alueella on runsaasti pienempiä järviä. Niistä merkittävimmät ovat sivujoen Kamenkan alueella sijaitsevat Kamennoje ja Velikaja Voda, sivujoen Pryskin alueella olevat Isajevo ja Plockoje, ja sivujoen Stopnon alueella olevat Ostrovito ja Dolgoje. Heti Bardovo-järven yläpuolella yhtyy Aloljaan pohjoisen suunnalta vasemmalle puolelle tuleva Ratenka, jonka pääjärvi on Ratnoje. Aloljan oikealta puolelta yhtyy lyhyen ojan päässä sijaitseva Glušnevskoje ja heti sen yläpuolelle Dolgojen laskuoja. Latvaosat Aloljasta sijaitsevat kahden muun vesistön välissä niin, että vain uomassa sijaitsevat latvajärvet kuuluvat enää mukaan.[2][3][4][b]
Hallintoalue
Valtiollisen vesistörekisterin mukaan joki ja sen valuma-alue kuuluu Itämeren valuma-alueen piiriin (ven.Балтийский бассейновый округ). Joen vesistörekisterin numero on 01030000112102000027727 [1]. Venäjän puoleisten vesistöjen hallintorakenteesta ei ole tässä tietoa, mutta alue sisältyy kuitenkin kokonaan Pihkovan alueeseen.[2]
Huomautuksia
↑ abcTeksti on osittain käännös venäjänkielisestä artikkelista ru:Алоля, jonka tiedot on vielä tarkistamatta muista lähteistä.
↑ abKohteen pituus, leveys ja ympäristön kasvillisuus, asutus ja nimistöä on tarkistettu Internetin Google-, Bing- tai Yandex-karttapalvelusta käyttäen järven koordinaatteja.
Lähteet
↑ abcdefAlolja (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 1.5.2020. (venäjäksi)
↑ abcdPihkovan alueen kartta: sivu 35 (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 1.5.2020
↑ abcPihkovan alueen kartta: sivu 29 (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 4.5.2020
↑Pihkovan alueen järviä (Excel) (arkistoitu, 22.5.2014) luotu 7.9.2013. pskov.ru: Pihkovan alueen valtion lupa- ja ympäristöhallintokomitea. Arkistoitu 30.6.2019. Viitattu 2.5.2020. (venäjäksi)
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: ru:Алоля