Alexandre Herculano de Carvalho e Araújo (1810 Lissabon, Portugali – 1877 Vale de Lobos, Portugali[1]) oli uuden ajan kuuluisimpia portugalilaisia runoilijoita ja prosaisteja, portugalilaisen romanttisen koulukunnan perustajia.[2] Hän oli kuninkaallisen kirjaston kirjastonhoitaja.[1]
Herculano oli vuodesta 1837 Panorama-lehden päätoimittaja ja julkaisi siinä ensimmäisiä runojaan. Suurin osa hänen runotuotannostaan sisältyy kokoelmaan Harpa do Crente (1838).[1] Hänen esikoisteoksensa oli rytmisellä proosalla kirjoitettu raamatullis-poliittinen runoelma A voz do propheta (1836). Sitä seurasi runokokoelma, niinikään sisällykseltään uskonnollis-poliittinen, A harpa do crente (1838). Ansiokkaita ovat hänen romaaninsa Eurico, o presbytero ja kertomus O monge de Cister.[2] Monastica-sarja oli Portugalissa historiallisen romaanin alkuunpanija.[1] Herculano on kirjoittanut romaanien lisäksi muitakin historiateoksia, joista ansiokkaimpia ovat Historia da Portugal (1854–1859) ja Da origem e estabelecimento da inquisição em Portugal (1854–1859).[2]
Teokset
Runokokoelmat
- A Voz do Profeta (1836)
- A Harpa do Crente (1838)
- Poesias (1850)
Näytelmät
- O Fronteiro de África ou três noites aziagas (1838)
- Os Infantes em Ceuta (1842)
Romaanit
- O Pároco de Aldeia (1851)
- O Galego: Vida, ditos e feitos de Lázaro Tomé (1846)
- O Bobo (1843)
- O Monasticon
- Eurico, o Presbítero: Época Visigótica (1844)
- O Monge de Cister: Época de D. João I (1848)
- Lendas e narrativas (1851)
Lähteet
Kirjallisuutta
- Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja, WSOY 1954 (sisältää Alexandre Herculanon tekstinäytteitä)
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
.png)
