Aleksei vietti varhaislapsuutensa isoäitinsä ja äitinsä Jevdokija Lopuhinan luona. Äidin jouduttua miehensä pakottamana luostariin vuonna 1698 poika vietiin isänpuoleisen tätinsä Natalja Aleksejevna Romanovan (1673–1716) luokse Preobraženskojen kylään, jossa hän opiskeli saksalaisten kotiopettajien johdolla, mm. paroni Heinrich von Huyssen.[2] Vaikeiden perhesuhteiden ja ympäristön vaikutuksesta Alekseista tuli heikkoluonteinen, sulkeutunut ja arka.[3]
Nuoruus
Vuosina 1705–1706 hänen ympärilleen muodostui Pietarin uudistuksia vastustanut, papeista ja pajareista koostunut oppositio.[1]Suuressa Pohjan sodassa Aleksei kuitenkin osallistui lojaalisti isänsä Pietari Suuren mukana Narvan piiritykseen vuonna 1704 ja johti Moskovan linnoittamista vuonna 1707. Hän opiskeli vuonna 1709 DresdenissäSaksissa.[4]
Perhe
Vuonna 1711 Aleksei meni naimisiin saksalaisen prinsessa Charlotte Christine von Braunschweig-Wolfenbüttelin (1694–1715) kanssa. Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen Aleksei alkoi vältellä vaimoaan, jota hän väitti rokonarpiseksi ja liian laihaksi. Heille syntyi tytär Natalia (1714–1728, kuoli 14-vuotiaana tuberkuloosiin) ja poika Pjotr (1715–1730), josta myöhemmin tuli keisari Pietari II. Ulkomaanmatkojensa jälkeen vähälahjaisena pidetty Aleksei menetti lopullisesti kiinnostuksensa sotilaallisia harrastuksia kohtaan. Hän vastusti isänsä määräyksiä, juopotteli pappien kanssa ja solmi suhteen[3] Nataljan syntymän jälkeen vuonna 1714, vangiksi otettuun suomalaiseen maaorjaan Eufrosyneen.[5] Pietari I vaati Alekseita luopumaan uudistusten vastustuksesta uhkaillen häntä kruununperijän aseman menetyksellä ja luostariin sulkemisella.[1]
Charlotten kuoltua poikansa Pjotrin synnytyksen jälkeen Aleksei pakeni vuonna 1716 Eufrosynen kanssa ItävaltaanlankonsaKaarle VI:n suojiin. Aluksi he asuivat Ehrenbergin linnassa Tirolissa ja myöhemmin Napolissa. Pietari I:n lähettiläät saivat Aleksein palaamaan kotimaahan, jossa hänelle luvattiin mahdollisuus mennä naimisiin Eufrosynen kanssa.[3] Ratkaiseva rooli oli diplomaatti Pjotr Tolstoilla, joka sai suostuteltua Aleksein palaamaan.[6]
Kruununperijä
Aleksein saavuttua Venäjälle tammikuussa 1718 Pietari I pakotti hänet luopumaan kruunusta ja ilmiantamaan salaliittolaiset. Kenraalikunnasta, senaattoreista ja synodin jäsenistä koostunut korkein oikeus tuomitsi hänet kesäkuun 24. päivänä kuolemaan.[1] Viikon ajan kidutettu Aleksei menehtyi ennen tuomion täytäntöönpanoa.[3] Erään tiedon mukaan Pietari I:n lähipiiriin kuuluneet henkilöt kuristivat hänet Pietari-Paavalin linnoituksen vankisellissä. Hänet haudattiin Pietari-Paavalin katedraalin portaikon alle.[7] Eufrosynen huhtikuussa 1717 synnyttämän lapsen kohtalo on tuntematon.[3]
Lähteet
↑ abcdBolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 1, s. 418. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1970.