Aleksandra Iljinitšna Streltšenko (ven. Александра Ильинична Стрельченко; 2. helmikuuta 1937 Tšaplyne, Dnipropetrovskin alue, Ukrainan SNT – 2. elokuuta 2019 Moskova, Venäjä) oli venäläinen laulaja.^[1] Hän tuli tunnetuksi romanssien, kansanlaulujen ja Neuvostoliiton säveltäjien kappaleiden esittäjänä.^[2]

Streltšenkon vanhemmat olivat Ilja (1911–1941) ja Polina Streltšenko (1916–1945).^[2] Molempien vanhempiensa kuoltua hän varttui orpokodissa. Streltšenko suoritti opintoja Herzenin pedagogisessa yliopistossa ja työskenteli aluksi ohjaajana esikoulussa. Vuosina 1959–1962 hän työskenteli Lipetskin aluefilharmonikkojen kanssa. Hän opiskeli vuoden ajan laulaja Irma Jaunzemin johdolla ja asui vuodesta 1963 Moskovassa. Streltšenko opiskeli myöhemmin (1976–1980) myös Gnesin-musiikkiakatemiassa.^[1]

Streltšenko oli vuodesta 1964 lähtien Moskontsertin solisti. Hän alkoi työskennellä myös Estrada-konserttiseuran kansantaiteellisen työpajan taiteellisena johtajana.^[1] Streltšenko osallistui Helsingin nuorisofestivaaleihin 1962 ja myöhempiin nuorisofestivaaleihin Sofiassa (1968) ja Bratislavassa (1971).^[2] Sofiassa hän voitti tapahtumassa järjestetyn kansainvälisen laulukilpailun. Streltšenkolle myönnettiin Venäjän SFNT:n kunniataiteilijan (1972) ja kansantaiteilijan (1984) arvonimet. Streltšenkon ääntä kuullaan Sergei Bondartšukin elokuvassa Sota ja rauha sekä Nikolai Gubenkon elokuvassa Prišol soldat s fronta.^[1] Hän teki yhteistyötä Radion ja television sinfoniaorkesterin ja Valtion venäläisen Osipov-kansanorkesterin kanssa.^[2]

Vuodesta 2002 Streltšenko johti kansanlaulusolistien osastoa Moskovan kulttuurin ja taiteiden valtionyliopistossa. Hänelle myönnettiin Venäjän kunniamerkki vuonna 2010.^[1] Streltšenko istui eri kilpailuissa tuomariston jäsenenä. Hän oli kahdesti naimisissa.^[2]