Aleksandra Lvovna Sokolovskaja (ven. Александра Львовна Соколовская; 1872 – 8. maaliskuuta 1938 Alma-Ata^[1]) oli venäläinen marxilainen vallankumouksellinen ja neuvostoliittolaisen valtiomiehen Lev Trotskin ensimmäinen vaimo.

Sokolovskaja oli kotoisin Mykolajivista Ukrainasta. Hän oli naimisissa Lev Trotskin kanssa vuosina 1899–1902. Silloin he olivat vankilassa karkotettuna Siperiaan. Siperiassa he saivat kaksi tytärtä, Zinaida Volkova (s. 1901) ja Nina Nevelson (s. 1902).

Kun Trotski halusi paeta Siperiasta yksin kesällä 1902, Sokolovskaja hyväksyi suunnitelman. Trotskin tavattua tulevan vaimonsa Natalia Sedovan Pariisissa vuonna 1902 he pysyivät kuitenkin yhteydessä ja olivat kirjatovereita.

Sokolovskajan elämästä vuoden 1902 jälkeen on tiedossa vain vähän. Trotskin varakkaat vanhemmat David ja Anna kasvattivat hänen lapsensa Janovkassa Ukrainassa.

Sokolovskaja kasvatti lapsenlapsensa Aleksandran vuosina 1932–1935. Hänen tyttärensä Zinaida Volkova sai luvan lähteä maasta vuonna 1931 ja Zinaidan puoliso Zakhar Moglin pidätettiin vuonna 1932. Eräiden lähteiden mukaan Sokolovskaja toimi opettajana ja oli läheinen ystävä Leninin vaimon Nadežda Krupskajan kanssa 1930-luvulla.

Leningradissa eläkeläisenä asunut Sokolovskaja pidätettiin vuonna 1934 ja tuomittiin karkotettavaksi viiden vuoden ajaksi. Hän vietti karkotusajan Omskin alueen Demjanskojen kylässä. Vuonna 1936 Sokolovskaja tuomittiin uudelleen viideksi vuodeksi pakkotyöleirille. Hän kärsi tuomiotaan Kolyman Sevvostlagissa. Toukokuussa 1937 Sokolovskaja lähetettiin Alma-Ataan, jossa Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotakollegio antoi hänelle kuolemantuomion 8. maaliskuuta 1938. Tuomio pantiin toimeen samana päivänä.^[1]