Alixin äiti kuoli tytön ollessa vain kuuden vanha, ja Alix kasvoi kuningatar Viktorian hovissa.[3]
Avioliitto
Romanovien perhekuva vuodelta 1913.
Alix kihlautui Venäjän perintöruhtinaan Nikolai Aleksandrovitšin kanssa huhtikuussa 1894. Keisari Aleksanteri III:n terveys heikentyi saman vuoden aikana. Hän menehtyi 1. marraskuuta ja 25-vuotias Nikolai nousi Venäjän valtaistuimelle hallitsijanimellä Nikolai II. Alix kääntyi seuraavana päivänä luterilaisuudesta ortodoksisuuteen ja sai nimekseen Aleksandra Fjodorovna.[4] Pari vihittiin 26. marraskuuta 1894 Talvipalatsissa ja kruunattiin 1896 Moskovan Kremlissä.[5][6]
Aleksandra Fjodorovna oli perinyt isoäidiltään kuningatar Viktorialta perinnöllisen verenvuototaudin (hemofilia) geenin, joka kuitenkin ilmenee vain puolella miesjälkeläisistä. Tautia sairasti kruununperijä Aleksei.[8][9][10]
Vallankumous ja vankeus
Helmikuun vallankumouksen aikana 1917 Aleksandra Fjodorovna oli Tsarskoje Selossa. Keisarin vallastaluopumisen jälkeen Venäjän väliaikainen hallitus otti tehtäväkseen keisariperheen suojelun. Ensin heitä pidettiin vankeina kotonaan Tsarskoje Selossa, mutta myöhemmin vartiojoukkojen siirryttyä vallankumouksellisten puolelle heidät päätettiin siirtää turvaan SiperiaanTobolskiin.
Tobolskissa he saivat aluksi elää suhteellisen normaalia elämää, mutta väliaikaisen hallituksen kaaduttua ja bolsevikkien tultua valtaan syksyllä 1917 otteet kovenivat. Ensin keisari, hänen puolisonsa ja heidän tyttärensä Maria siirrettiin Ipatjevin taloon JekaterinburgiinUralille. Aleksei oli verenvuotokohtauksen jälkeen huonossa kunnossa, ja hänen kolme sisartaan ja osa palveluskunnasta jäivät edelleen hoitamaan häntä Tobolskiin. Aleksein toivuttua myös heidät siirrettiin Jekaterinburgiin. Siellä keisariperhe oli vankien asemassa. Heidän huoneidensa ikkunat oli maalattu umpeen eivätkä he päässeet kirkkoon tai saaneet vastaanottaa vierailijoita.
Vähitellen vartijat kuitenkin muuttuivat vankejaan kohtaan myötämielisemmiksi, jolloin bolševikkihallinto päätti lähettää tilalle uudet, pahamaineiseen Tšekaan kuuluvat vartijat.
Aleksandra Fjodorovna murhattiin yhdessä perheensä kanssa aamuyöllä 17. heinäkuuta 1918 Ipatjevin talon kellarissa. On väitetty että tappokäsky olisi lähetetty Moskovasta Jekaterinburgiin. Tästä ei kuitenkin ole todisteita, sillä sähkettä ei ole arkistoista löytynyt. Historioitsija Edvard Radzinskillä on ollut pääsy salaisimpiinkin arkistoihin, mutta hän ei ole löytänyt sähkettä. Valtaosa teloittajista oli bulgarialaisia ja unkarilaisia sotavankeja, joita käytettiin tällaisiin venäläisille itselleen vastenmielisiin tehtäviin, mutta heidän johtajansa kapteeni Jakov Jurovski ja komissaariPjotr Jermakov olivat venäläisiä.[11]lähde tarkemmin?
Keisarillisen perheen jäännökset, kahta lasta lukuun ottamatta, nostettiin haudasta vuonna 1991. Ensimmäisenä tunnistettiin juuri keisarinna, jonka leuassa olivat odotetusti jäljellä platinaiset hammaspaikat ja kaksi kokonaista platinahammasta. Kallosta tehty DNA-testi vahvisti asian, Aleksandra Fjodorovna oli kuningatar Viktorian jälkeläinen suoraan alenevassa äidin puoleisessa linjassa, kuten oli Britannian hallitsijan, Elisabet II:n puoliso, Edinburghin herttuaprinssi Philip, jonka verinäytettä kokeessa käytettiin vertailuun.[12]
Ruumiit haudattiin juhlallisesti uudelleen Pietari-Paavalin katedraaliin Pietarin keskustassa vuonna 1998. Edustava joukko Euroopan kuninkaallisia osallistui hautajaisiin. Myös presidentti Boris Jeltsin osallistui hautajaisiin kommunistien paheksunnasta huolimatta. Aleksadran hautaamisen teki mahdolliseksi Jurovskin erehdys, sillä Jurovskin tarkoitus oli polttaa Aleksandra jäljettömiin. Jurovskin mukaan he polttivatkin vahingossa hovineidin.[13][14][15]
↑Venäjän Perintöruhtinas Suuriruhtinas Nikolai ja Hessenin prinsessa Alix. Suomen kuvalehti, 01.01.1894, nro 9, s. 5–6. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.07.2015.
↑Rysslands blifvande Kejsarinna. Nya Pressen, 06.11.1894, nro 302, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.07.2015.
↑Ryske storfursten-tronföljarens förlofning. Björneborgs Tidning, 20.06.1893, nro 47, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.07.2015.
_of_Russia.svg)
