Kirjailija syntyi kasakkaupseerin perheeseen. Vuodesta 1883 lähtien hän opiskeli Pietarin yliopistossa. Vuonna 1887 hänet erotettiin yliopistosta ja karkotettiin Arkangelin lääniin osallisuudesta Aleksanteri III:n murhaa valmistelleeseen salaliittoon. 1900-luvun alussa Serafimovitš tutustui Maksim Gorkiin ja työskenteli tämän perustamassa Znanije-kirjakustantamossa. Vuonna 1918 hän liittyi bolševikkeihin ja toimi Izvestijan ja Pravdan toimittajana. Vuosina 1926–1929 Serafimovitš oli Oktjabr-kirjallisuuslehden päätoimittajana. Vuonna 1934 hänet valittiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen puhemiehistöön.
Serafimovitšin ensimmäinen kertomus ”Jäälohkareella” (Na ldine) ilmestyi vuonna 1889. Ensimmäinen kertomuskokoelma julkaistiin vuonna 1901. Romaani Gorod v stepi (”Kaupunki arolla”, 1912) kuvaa marksilaisittainkapitalismin syntyä Venäjällä. Kirjailijan pääteos on Venäjän kansalaissotaa kuvaava romaani ”Rautavyöry” (Železnyi potok, 1924), jota pidettiin yhtenä neuvostokirjallisuuden klassikoista. Vuonna 1943 Serafimovitš sai elämäntyöstään Stalin-palkinnon. Hänet on palkittu myös Leninin kunniamerkillä. Kirjailijan nimeä kantaa Serafimovitšin kaupunki (entinen Ust-Medveditskajan kylä, jossa hän vietti nuoruusvuotensa).
Andrejev, Juri: 111 neuvostovenäläistä kirjailijaa, s. 106–107, 356. Espoo: Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-3014-0
Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 690. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3
Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 2, s. 337–339. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006995-6
