Aleksander Kantonen (18. tammikuuta 1893 Viipuri – 4. joulukuuta 1975)^[1] oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat koneenkäyttäjä Aleksanteri Kantonen ja Vappu Nyberg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Gunhild Maria Collanderin kanssa.^[2][3]

Kantonen kävi kansakoulun ja Taistelukoulun kanta-aliupseerikurssi vuosina 1931–1932.^[2][3]

Kantonen työskenteli merimiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 26. syyskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.^[2][3]

Kantonen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkuealiupseeriksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, missä hän haavoittui taistelussa 28. maaliskuuta 1918, haavoittumisensa jälkeen hänet siirrettiin 25. huhtikuuta 1918 alkaen 2. Jääkärirykmentin täydennyspataljoonaan.^[2][3]

Sisällissodan jälkeen Kantonen siirrettiin 25. kesäkuuta 1918 Kaartin jääkäripataljoonaan ja 12. heinäkuuta 1918 alkaen Pioneerikoulutuspataljoonaan, josta hänet siirrettiin 31. lokakuuta 1918 takaisin Kaartin jääkäripataljoonaan ja 17. tammikuuta 1919 Savon jääkärirykmentin 5. komppaniaan. Hänet määrättiin 15. huhtikuuta 1919 alkaen 8:nnen, 5. tammikuuta 1920 alkaen 9:nnen ja 1. lokakuuta 1920 alkaen 7. komppanian vääpeliksi. Hänet siirrettiin komppaniansa mukana myöhemmin Savon prikaatin pataljoonaan, missä hänet sijoitettiin komppanioineen vääpeliksi 1. komppaniaan. Seuraavaksi hänet siirrettiin Vuoksen jääkäripataljoonaan ja lopuksi Jääkäripataljoona numero 4:ään. Hän osallistui komppanian ollessa Porajärven Soutajärvellä 7. maaliskuuta 1920 suoritettuun taisteluun.^[2][3]

Kantonen osallistui talvisotaan komppanianvääpelinä jääkäripataljoona 4:ssä. Jatkosodan puhjettua hän palveli edelleen samassa joukko-osastossa aina vuoteen 1943 saakka, jolloin hänet siirrettiin oman pataljoonansa huoltoupseeriksi. Vielä samana vuonna hänet siirrettiin edelleen pioneeripataljoona 2:een ja edelleen osaston päälliköksi 21. Polttoaineosastoon. Mainitussa tehtävässä hän palveli sodan loppuun saakka, jolloin hänet siirrettiin vartiokomennuskunnan johtajaksi Kevyen prikaatin esikuntaan ja oli tehtävässä vuoteen 1945 saakka. Esikuntatehtävistä hänet siirrettiin komppanianvääpeliksi jääkäripataljoona 4:ään ja edelleen vuonna 1947 vääpeliksi pataljoonan aliupseerikouluun. Kantonen erosi armeijan palveluksesta vuonna 1948.^[3]

Kantonen toimi Jääkäripataljoona 4:n kerhon kunniapuheenjohtajana vuodesta 1948 alkaen ja Hämeen Jääkäripataljoonan killan kunniajäsenenä vuodesta 1970 alkaen.^[2][3]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Vääpeli 28. kesäkuuta 1918 Vänrikki 1942		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaudenmitali 1. lk. (1918 ja 1941) Vapaudenmitali 2. lk. Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. mitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.