Albrekt I:n sinetti, latinankielinen teksti: ALBERTUS DEI GRACIA ROMANORUM REX SEMPER AUGUSTUS (ALBERTUS, JUMALAN ARMOSTA, ROOMALAISTEN IKUINEN KUNINGAS AUGUSTUS)
Albrekt oli kuningas Rudolf I Habsburgilaisen ja tämän ensimmäisen puolison Gertrude Anne von Zollern-Hohenberg-Haigerlochin (n. 1225–1281) vanhin poika,[2] joka oli Hohenbergin kreivi Burkhard V:n ja Matildan (Mechtild), Tübingeninpaladiinikreivi Rudolf I:n tyttären tytär.
Hänellä oli kymmenen sisarusta, joista kuusi sisarta naitettiin tärkeimmille vaaliruhtinaille: Mathilde (n. 1253 –1304) avioitui Reininpaladiinikreivi ja Ylä-Baijerin herttua Ludvig II:n kanssa; Katharina (1256–1282) avioitui Baijerin herttua Otto III:n kanssa, josta tuli Unkarin kuningas Otto; Agnes [Gertrude] (n. 1257–1322) avioitui Saksin herttua Albrecht II:n kanssa; Hedwig (n. 1259–1285/1286) avioitui Brandenburg-Salzwedelin rajakreivi Otto VI:n kanssa; Clementia (n. 1262–1293 jälkeen) avioitui Anjou-sukuisen Napolin kruununprinssi Kaarle Martelin kanssa, heidän lapsiaan olivat Unkarin kuningas Kaarle Robert ja Ranskan kuningatar Klementia Unkarilainen ja Judit (saks.Guta); (1271–1297) avioitui Böömin kuningas Venceslaus II:n kanssa.
Hänen ainoa aikuiseksi elänyt veljensä oli Rudolf II, Itävallan ja Steiermarkin herttua (1270–1290), nimellisesti Svaabian herttua. Tämän poika oli Itävallan Johann Parricida 'Sedänmurhaaja' (n. 1290–1312/13).[3]
Albrekt I:n vaakuna, jossa Habsburgin ja Babenbergin vaakunat. Latinankielinen teksti: ALBERTUS DEI GRATIA DUX AUSTRIAE ET STYRIAE DE HABSBURG ET KIBURG COMES LANTGRAVUS ALSACIAE (Albertus Jumalan armosta Itävallan ja Steiermarkin Habsburgin ja Kiburgin herttua ja Elsassin rajakreivi)Albrekt I, Anton Boys 1500-luvun loppu
Avioliitto ja jälkeläiset
Hän avioitui vuonna 1274 kreivitär Elisabet von Görz und Tirolin (n. 1262–1312) kanssa,[3] joka oli Tirolin kreivi Meinhard II:n, Habsburgien valtaa edeltäneiden Itävallan Babenbergin rajakreivien jälkeläinen ja Elisabeth von Bayern von Wittelsbachin, kuningas Konrad IV:n lesken vanhin tytär. Kuningatar Elisabet oli itse asiassa paremmin sukua Saksan hallitsijoille kuin puolisonsa: hän oli aikaisempien Saksan kuninkaiden, kuten keisari Henrik IV:n jälkeläinen hän oli myös Itävallan tärkeän naapurin, Baijerin Wittelsbach-sukuisten herttuoiden veljentytär.
Heidän poikansa oli Itävallan herttua Albrekt II (1298–1358) ja pojanpoikansa Itävallan herttua Rudolf IV.
Albrektille ja Elisabethille syntyi kaksitoista lasta:[3] Lisäksi heille syntyi yhdeksän lasta, jotka kuolivat heti synnyttyään ja joille ei annettu nimeä.
Anna (1275 – 19. maaliskuuta 1327), avioitui (1) n. 1295 Brandenburg-Salzwedelin rajakreivi Hermanin kanssa; (2) 1310 Wrocławin (Schlesien-Breslau) herttua Henrik VI Hyvän kanssa
Agnes (18. toukokuuta 1281 – 10. kesäkuuta 1364), avioitui 1296 Unkarin kuningas Andreas III:n kanssa
Rudolf III (n. 1282 – 4. heinäkuuta 1307), Itävallan ja Steiermarkin herttua, avioitui (1) 1300 Ranskan prinsessa Blanchen (n. 1285–1305) kanssa; (2) 1306 Puolan prinsessa Elisabethin (1286/88–1335) kanssa; kuoli ilman jälkeläisiä ennen isäänsä
Elisabeth (1285 – 19. toukokuuta 1353), avioitui 1304 Lorraine'n herttua Fredrik IV:n kanssa
Fredrik I Friedrich der Schöne (1289 – 13. tammikuuta 1330), Itävallan ja Steiermarkin herttua, avioitui Saksan kuningatar Isabella de Aragonin (1305–1330), Jaakko II:n ja Blanche d'Anjoun tyttären kanssa, kuoli ilman jälkeläisiä
Leopold I der Glorwürdige, Das Schwert Habsburg (4. elokuuta 1290 – 28. helmikuuta 1326), Itävallan ja Steiermarkin herttua, avioitui 1315 Savoijin prinsessa Katharinan (n. 1298–1336) kanssa ja heillä oli jälkeläisiä
Katharina (1295 – 18. tammikuuta 1323), avioitui 1316 Calabrian herttua Carlin kanssa
Albrekt II (12. joulukuuta 1298 – 20. heinäkuuta 1358), Itävallan ja Steiermarkin herttua, avioitui 1324 Johanna von Pfirtib (1300–1351) kanssa, heidän poikansa oli Rudolf IV
Heinrich der Sanftmütige tai Freundliche (1299 – 3. helmikuuta 1327), avioitui kreivitär Elisabeth von Virneburg (n. 1303–1343) kanssa, kuoli ilman jälkeläisiä
Meinhard (1300–1301), kuoli alle vuoden ikäisenä
Otto der Fröhliche (23. heinäkuuta 1301 – 26. helmikuuta 1339), avioitui (1) 1325 Elisabeth von Niederbayernin (n. 1305–1330) kanssa; (2) 1335 Böömin prinsessa Anna von Luxemburgin (1323–1338) kanssa, kuoli ilman jälkeläisiä
Jutta (1302 – 5. maaliskuuta 1329), avioitui 1319 Öttingenin kreivi Ludwig V:n kanssa
Kuningas
Vuonna 1298 osa Saksan ruhtinaista valitsi Albrektin Saksan kuninkaaksi tyytymättöminä kuningas Adolf von Nassauhin. Vallasta kamppailevien Albrektin ja Adolfin joukot kohtasivat toisensa Göllheimin taistelussa 2. heinäkuuta 1298 lähellä Wormsia, joka päättyi Albrektin voittoon tämän surmattua omakätisesti Adolfin. Kuninkaanvaali uusittiin, ja Albrekt valittiin kuninkaaksi. Kruunajaiset pidettiin 24. elokuuta 1298 Aachenin tuomiokirkossa.[3]
Albrekt yritti valloittaa vuonna 1299 Hollannin ja Zeelandin, mutta epäonnistui sotatoimissaan. Vuonna 1307 hän hyökkäsi Thüringeniin, mutta kärsi tappion lähellä Luckan kaupunkia.[3]
Yhdessä salaliittolaistensa kanssa Johann odotti setänsä. Ylittäessään jokea herttua erkani muusta seurueestaan, ja Johann surmasi hänet miekalla. Tämän veriteon taustalla oli ratkaisematon kysymys Johannin isän herttua Rudolf II:n, Albrektin nuoremman veljen, perintövaatimuksista.[4]
Albrektin kuoleman myötä Habsburg-suku menetti yhden dynaamisimmista edustajistaan. Hänen äkillinen kuolemansa oli valtava isku nousevalle dynastialle ja lopetti pyrkimykset säilyttää keisarillinen kruunu suvussa.[4]
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Albert I of Germany
