Alavoisenjoki Олонка, Olonka
Riippusilta Verhovin asuinalueella Aunuksessa
Maanosa	Eurooppa
Maat	Venäjä
Alue	Karjalan tasavalta
Piiri	Aunus
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Nevan vesistö
Valuma-alue	Alavoisenjoen valuma-alue
Pinta-ala	2 631 km² [1]
Järvisyys	2,6 % [1]
Pääuoman pituus	144 km [1][a]
Pääuoman osuudet	Alavoisenjoki ←Uutjärvi ←Sikojärvi ←Mellitšänjoki ←Topozerka
Joen uoman kohteita
Alkulähde	Uutjärvi
	61.2764°N, 33.1135°E
Laskupaikka	Laatokka, Ilinski
	61.0561°N, 32.5951°E
Läpivirtausjärvet	Torasjärvi
Sivu-uomat	Tuuksenjoki, Mäkriänjoki, Ulvanka
Mittaustietoja
Lähdekorkeus	70,4 m mpy. [b]
Laskukorkeus	4,8 m mpy. [2]
Korkeusero	65,6 m
Pituus	87 km [3]
Kaltevuus	0,75 m/km
Keskivirtaama	29,3 m³/s (MQ) [1]
Muuta
Muualla	Wikimedia Commons
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Alavoisenjoki (ven. Оло́нка, Olonka ^[4]) tai myös Aunuksenjoki, jota on kutsuttu yläjuoksulla nimellä Yllönen, on Venäjällä Karjalan tasavallan Aunuksen piirissä virtaavasta 144 kilometriä pitkästä joesta sen 87 kilometriä pitkä alajuoksun osuus, joka laskee Laatokan itärantaan.^[3][5][c][a]

Alavoisenjoki alkaa Uutjärvestä (Utozero, Утозеро ^[6]), jonka pinta-ala on 230 hehtaaria ja joka sijaitsee 70,4 metriä mpy. Kotkatjärven luoteispuolella. Uutjärvi sijaitsee Alavoisenjoen valuma-alueen keskivaiheella. Joki virtaa aluksi kohti etelää, mutta heti alussa siihen yhtyy idästä tuleva Pekkijoki. Noin 13 kilometrin jälkeen joki virtaa Torasjärven läpi ^[7]. Järven vedenpinta sijaitsee alle 70 metriä mpy. Joen pääsuunta on edelleen kohti etelää, mutta se kaartaa välillä länteen ja taas itään päin. Alajuoksulla siihen yhtyy ensin idästä tuleva Ulvanka ja Aunuksen kaupungissa Mäkriänjoki. Kaupungissa joki tekee käännöksen kohti länttä. Viimeisellä 30 kilometrillä joki virtaa Aunuksen tasangolla, jossa siihen yhtyy pohjoisesta tuleva Tuuksenjoki. Tasangolla sijaitsee joen varressa Alavoisen taajama. Lopulta joki laskee Laatokkaan Nurmoilan kylän lähellä.^[5][c]

• 
  Aleksejeviksen silta Aunuksessa vuonna 2018
• 
  Joki joulukuussa 2019
• 
  Alavoisen joensuun hiekkarantaa

Joki on melottavissa koko pituudelta. Joen alkulähteille pääsee Kotkatjärveltä, mutta vesillelaskun voi tehdä myös pääuomassa ylempänä Topozerkan jokeen. Myös sivujoella Mäkriänjoella voi meloa, kun aloittaa retken Mägrätjärveltä ^[8]. Retken loputtua tulee pääuoman alajuoksulla tai Laatokan rannoilla hakeutua kulkutien varteen. Jos retken jälkeen pyrkii juna-asemalle, tulee Laatokalla meloa vielä 7 kilometriä Tuloksen kylään.^[9]

Joessa eläviä kalalajeja ovat lohi, siika, ahven, hauki, lahna ja särki.^[5] Jokea on käytetty tukinuitossa vuoteen 1975 asti ^[b]. Joen vedenlaatua on tutkittu tarkemmin vasta 2010-luvulla. Joensuussa sijaitsee saastuttajia, jotka aiheuttavat jokeen pistekuormitusta. Joen vesi sisältääkin Laatokkaan laskevista joista mahdollisesti eniten fosforia. Myös klooriyhdisteiden pitoisuudet ovat joessa muita jokia suurempi. Sama tilanne on muissakin kuormitusta ilmaisevissa pitoisuuksissa. Tutkimustuloksien arvot ilmoitetaan tässä ensin yläjuoksulta ja sitten alajuoksulta. Vedenväri on silloin 236 deg ja 153 deg, happamuustaso pH 6,64 ja pH 6,94, kokonaisfosforipitoisuus 89,8 μg/l ja 89,0 μg/l ja kokonaistyppipitoisuus 1 260 μg/l ja 2 070 μg/l (μg/l eli mikrogrammaa litrassa vettä).^[1]

Alavoisenjoki kuuluu Nevan vesistöalueessa Laatokan valuma-alueen Alavoisenjoen valuma-alueeseen, jonka pääuoman alajuoksun se muodostaa. Alavoisenjoki laskee Laatokkaan, jonka laskujoki Neva laskee Pietarissa Itämeren Suomenlahteen. Alavoisenjoen valuma-alue ylettyy Laatokan alangolta Äänisen ja Laatokan välissä kohoavalle ylängölle. Valuma-alueen pinta-ala on 2 631 neliökilometriä (2 620 km² ^[3]). Valuma-alueen pinta-alasta on suoperäistä maata 6 % ja metsämaata 84 %. Joen keskivirtaama on joensuussa 29,3 ³/s.^[1][5][c]

Alavoisenjoen valuma-alueen pääuoma muodostuu alajuoksulla Alavoisenjoesta, joka on 87 kilometriä pitkä. Seuraavana tulee 6,9 kilometriä pitkä Uutjärvi, 700 metriä pitkä jokiuoman osuus ja sitten Sikojärvi (Sigozero, Сигозеро ^[10]), joka on 4,1 kilometriä pitkä. Sikojärveen laskee 6 kilometriä pitkä joki Mellitšänjoki (Меллич, Mellitš ^[11]) , joka alkaa 3,5 kilometriä pitkästä Matšjärvestä (Mattšozero, Матчозеро ^[12]). Siihen laskee Topajärvestä (Topozero, Топозеро ^[13]) alkava ja 20 kilometriä pitkä Topozerka (Топозерка ^[14]). Topasjärven yläjuoksulla on lyhyitä ympäristön järviin ulottuvia puroja, joiden pituus kasvattaa pääuomaa yli 10 kilometriä. Pääuoman kokonaispituudeksi tulee näin noin 144 kilometriä ^[1].^[c][a]

Alavoisenjoen suurimpia sivu-uomina on kolme sivujokea ja sivuoja, jotka on lueteltu alla sijaitsevassa taulukossa. Taulukon tietojen lähteet on esitelty taulukon alla ja eritelty riveittäin taulukon oikeassa sarakkeessa.

Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 2 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta (^{[3][15][16][17][18]}), 3 = katsottu internetin karttapalveluista, 4 = katsottu joen venäjänkielisen wikipedian artikkelista

• 
  Alavoisenjoen valuma-alueen alaosa vuoden 1954 kartassa
• 
• 

Valuma-alueella on edellisten lisäksi paljon järviä etenkin ylängön päällä sijaitsevalla vedenjakaja-alueella. Pääuoman varrella ja lähellä on seuraavia järviä: alajuoksulla uomassa sijaitseva Torasjärvi (Торосозеро ^[7]), Uutjärvi, Sikojärvi, Nurdasjärvi (Нурдасъярви ^[19]), Tedrijärvi (Тедриярви ^[20]) ja Vuorusjärvi (Voryzjarvi, Ворузъярви ^[21]). Pääuoma alkaa Topajärvestä, jonka pohjoispuolen järvivyöhykkeellä on vielä valuma-alueeseen luettavia järviä. Niitä ovat esimerkiksi Nikonanjärvi (Nikonovo, Никоново ^[22]), Sadijarvi (Садиярви ^[23]) ja Huabujärvi (Gabanovo, Габаново ^[24]).^[c]

Alajuoksulla pääuomaan yhtyvällä Tuuksenjoen valuma-alueella on muutama järvi. Niitä ovat esimerkiksi Lemijärvi (Lemozero, Лемозеро ^[25]), lisäksi Pigajärvi (Пигаярви ^[26]), Kalajärvi (Rybnoje, Рыбное ^[27]), Suarimägi (Sarmjagi, Сарьмяги ^[28]), Lindujärvi (Линдоярви ^[29]) ja Žil’čoinjärvi (Novinskoje, Новинское ^[30]).^[c]

Aunuksessa pääuomaan yhtyvällä Mäkriänjoen valuma-alueella sijaitsee esimerkiksi Megrozero (Мегрозеро ^[8]) ja lisäksi sen Ineman sivujoen valuma-alueella sijaitsevat Inemskoje (Инемское ^[31]), Dolgoje (Долгое ^[32]), Jangerskoje (Янгерское), Uzkoje (Узкое), Roštšinskoje (Рощинское ^[33]) ja Bolšoi Kukas (Большой Кукас ^[34]).^[c]

Pekkijoki yhtyy pääuomaan aivan Uutjärven alapuolella. Sen valuma-alueella sijaitsee esimerkiksi Villalskoje (Виллалское ^[35]), Kotkatjärvi (Коткозеро ^[36]), Ladva (jonka laskujoki Ladvujogi ^[37]), Kanzoinjärvi (Канзозеро, Kanzozero ^[38]), Keskoijärvi (Keskozero, Кескозеро ^[39]), Lumatjärvi (Lumbozero, Лумбозеро), Ridlampi (Ридламби) ja Mäintagaine (Mjaintagaine, Мяйнтагайне ^[40]).^[c]

Uutjärven luoteisrantaan laskee pohjoisesta tuleva puro, jonka laajalla valuma-alueella sijaitsee järviä. Sellaisia ovat esimerkiksi Vahjärvi (Vagozero, Вагозеро ^[41]), Hiižjärvi (Gižozero, Гижозеро ^[42]), Kirvesjärvi (Topornoje, Топорное ^[43]), Pyyrejärvi (Pjurejarvi, Пюреярви ^[44]) ja Sellänjärvi (Galvat-Selljanjarvi, Галват-Селлянъярви)^[45].^[c]