Akrokorintti on Kreikan suurin linnavuori. Se sijaitsee noin 1,5 kilometriä lounaaseen nykyisen Archaía Kórinthoksen kylän paikalla sijainneesta antiikin Korintin kaupungin paikasta ja noin seitsemän kilometriä lounaaseen nykyisestä Kórinthoksen kaupungista. Akrokorintin ja sen linnoituksen sisäänkäynti sijaitsee vuoren länsipäässä Archaía Kórinthoksen suunnassa.[3][4]
Akrokorintin huippu ja linnoituksia.Akrokorintin huippua, näkymä pohjoiseen.
Vuorella on kaksi huippua: korkeampi niin kutsuttu itäinen huippu, jonka korkeus on 575 metriä, vuoren koillisosassa sekä hieman matalampi läntinen huippu vuoren lounaisosassa. Vuorelta avautuu laaja näköala Korintin kannakselle, Peloponnesokselle, Korintin- ja Saroninlahdille ja Ateenaan saakka. Vuorella oli tärkeä lähde, ylempi Peirenen lähde, joka takasi elintärkeän vesihuollon.[2][3][4]
Historia
Akrokorintti on historiansa aikana ollut usein avain Korintin kannaksen ja Peloponnesoksen hallintaan. Se on Euroopan vanhimpia luonnonlinnoituksia[2] ja ollut käytössä viimeistään mykeneläisellä ajalla. Kreikkalaisessa mytologiassaBriareos antoi vuoren Heliokselle, ja tämä puolestaan lahjoitti sen Afroditelle.[5] Myyteissä vuoren linnoitti Sisyfos. Peirenen lähteen antoi Sisyfokselle puolestaan Asopos.[4][6]
Laajemmin vuori linnoitettiin ensimmäisen kerran arkaaisella kaudella 600-luvun eaa. lopulla tai 500-luvun eaa. alkupuolella. Vuorelle rakennettiin laajat muurit klassisella kaudella 300-luvulla eaa. Vuonna 338 eaa. linnoitus päätyi Makedonian haltuun. Tämän jälkeen linnoituksesta tuli yksi Makedonian tärkeimmistä tukikohdista Kreikassa.[2]
Roomalaisten vallattua alueen Lucius Mummius Achaicus tuhosi linnoituksen ja koko kaupungin vuonna 146 eaa. Muurit rakennettiin uudelleen Julius Caesarin aikana vuonna 44 eaa.[1][7] Antiikin aikana linnavuoren tunnetuin rakennus oli Afroditen temppeli, joka oli Kreikan merkittävimpiä tälle jumalattarelle omistettuja pyhäkköjä.
Vanhat muurit kunnostettiin uudelleen keisari Justinianuksen aikana 500-luvulla, ja niitä laajennettiin varhais- ja keskibysanttilaisena aikana 600–1100 luvuilla. Frankit valloittivat linnoituksen vuonna 1210, minkä jälkeen nämä kunnostivat linnoituksen omaan käyttöönsä. Linnoitusta kunnostettiin ja laajennettiin edelleen 1300-luvulla. 1300-luvun lopussa linnoitusta hallitsi Theodoros Palaiologos, joka joutui myymään sen Rhodosta hallinneelle Johanniittain ritarikunnalle. Vuonna 1404 linnoitus tuli jälleen Bysantin Palaiologosten hallintaan.[1]
Vuonna 1458 Mehmed II valloitti Akrokorintin bysanttilaisilta. Linnoitus siirtyi osmaneille eli turkkilaisille, ja sinne rakennettiin muun muassa moskeijoita. Venetsialaiset valtasivat vuoren vuonna 1687, ja sinne rakennettiin jälleen uusia linnoituksia. Turkkilaiset piirittivät linnaa vuonna 1715 ja valtasivat sen jälleen. Vuonna 1823 linnoitus antautui Kreikan joukoille osana Kreikan vapaussodan taisteluita.[1]
Alueen arkeologiset kaivaukset suoritti American School of Classical Studies at Athens eli Yhdysvaltain arkeologinen koulu vuodesta 1926 lähtien. Linnoitusta on kunnostettu laajalti 1900-luvulta lähtien.[3]
Rakennukset ja löydökset
Akrokorintin kartta. A–E. Portit. F. Frankkien torni. G. Afroditen temppeli. H. Ylemmän Peirenen lähde. I. Bysanttilainen vesisäiliö. J. Moskeijat.Moskeijan rauniot Akrokorintilla.
Linnoitus ja muurit
Vuorella on linnoitusten jäänteitä kaikista sen historian vaiheista. Klassisen kauden muurin pituus oli noin 2,5 kilometriä.[2] Viimeisen vaiheen linnoitus koostuu kolmesta sisäkkäisestä muurista, joita on vahvistettu torneilla ja bastioneilla. Sisin muureista on rakennettu klassisen kauden muurin päälle, keskimmäinen bysanttilaisella ajalla ja uloin frankkivallan aikana. Frankkilaisaikaisen linnoituksen keskus oli läntisen huipun alueella. Muurit seuraavat luonnonmuotoja, ja niiden paksuus on keskimäärin kaksi metriä. Sisäänkäynnissä on kolme peräkkäistä porttia, jotka on suojattu tornein ja laskusillalla. Linnoituksen eteläosassa on korkeampi frankkilainen torni.[1][3][4]
Antiikin aikana Akrokorintti oli yhdistetty kaupunkiin sekä Lekhaionin satamaan pitkillä muureilla.[3]
Afroditen temppeli oli rakennettu 400-luvulla eaa. Se sijaitsi vuoren korkeimmalla kohdalla itäisellä huipulla. Klassisella kaudella paikalla harjoitettiin ilmeisesti jonkinlaista temppeliprostituutiota. Temppelin merkitys väheni roomalaisella ajalla. Keskiajalla paikalle rakennettiin kirkko ja sen jälkeen moskeija. Temppelistä on säilynyt joitakin perustuksia.[2][3]
Linnoituksen merkittävimmät kirkot olivat Pyhän Demetrioksen kirkko sekä useampilaivainen venetsialaisaikainen basilikakirkko.[3] Osmanivallan aikana vuorelle rakennettiin neljä minareetein varustettua moskeijaa.[1]
Muut kohteet
Edellisten lisäksi vuorella on lukuisten muiden rakennusten sekä muun muassa vesisäiliöiden ja lähdekaivojen raunioita.[3]
.jpg)
.jpg)
