Aholeinikki (Ranunculus polyanthemos) on Euraasiassa tavattava, kuivien niittyjen leinikkilaji. Muiden leinikkien tapaan aholeinikki on myrkyllinen kasvi.[1]
Monivuotinen aholeinikki kasvaa 20–80 cm pitkäksi. Varsi on pysty, paksutyvinen ja tavallisesti monihaarainen. Varren alaosa ja lehtiruodit ovat tavallisesti siirottavakarvaisia, joskus myös myötäkarvaisia tai kaljuja. Aluslehdet ovat tavallisesti pitkäruotisia, ja lehden lapa 3–5-sorminen, tavallisesti syvään kapealiuskainen ja keskilehdykkä ruoditon tai lyhytruotinen. Joskus lehtilapa on kolmisorminen, lehdykät vain jakoisia, liuskat leveitä ja hampaisia, keskilehdykkä ruoditon. Varsilehdet ovat aluslehtiä lyhyempiruotisia ja pienempiä sekä kapealiuskaisia. Kukat sijaitsevat yksittäin varren ja haarojen päissä. Kukkaperä on uurteinen, ja kukkapohjus on karvainen. Kukassa on kaksi kehäkiehkuraa. Verhiö on viisilehtinen, siirottava ja siirrotavakarvainen. Kullan- tai joskus vaaleankeltaisia, 9–15 mm pitkiä terälehtiä on viisi kappaletta. Terälehdissä on mesikuoppa. Aholeinikki kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Hedelmistössä on 3–4 mm pitkiä pähkylöitä, joissa on 0,5–1 mm pitkä ja tavallisesti vähän käyrä ota.[2]
Monimuotoinen ahonleinikki jaetaan kolmeen alalajiin: siroaholeinikkiin (subsp. polyanthemos), etelänaholeinikkiin (subsp. × polyanthemoides) sekä pyökkiaholeinikkiin eli pyökkileinikkiin (subsp. nemorosus).[3][4]
Suomessa tavattavista leinikkikasveista aholeinikki muistuttaa eniten niittyleinikkiä (R. acris). Jälkimmäinen on kuitenkin lehdiltään leveämpiliuskaisempi ja useimmiten kalju.[5]
Levinneisyys
Aholeinikki alalajeineen on mantereisen ilmaston euraasialainen laji, joka selvästi karttaa Euroopan merellisiä osia. Sitä kasvaa Tanskasta ja Saksasta itään aina Länsi-Siperiaan saakka. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Balkanin niemimaan Pohjois-Kreikkaan saakka, pohjoisessa Fennoskandian keskiosiin ja Pohjois-Venäjälle. Myös Kaukasuksen alueella on lajin laaja esiintymä. Satunnaisemmin aholeinikkiä kasvaa myös Iranissa ja Keski-Aasiassa.[5]
Suomessa aholeinikki on tavanomainen tai yleinen laji Kristiinankaupunki–Iisalmi–Lieksa-linjan eteläpuolella. Pohjoisempana laji harvinaistuu nopeasti, ja Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Lapissa laji on jo hyvin satunnainen.[6] Alalajeista aholeinikki on huomattavasti yleisempi ja sitä tavataan koko levinneisyysalueella, etelänaholeinikin esiintymien rajoittuessa lähinnä eteläiseen Suomeen. Pyökkileinikkiä ei tavata Suomessa.[4]
Elinympäristö
Aholeinikki kasvaa kuivahkoilla ahoilla, kedoilla, niityillä ja lehtoniityillä.[1] Perinteisten kasvupaikkojen vähennyttyä aholeinikki on monien muiden ketokasvien tapaan harvinaistunut. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla laji määritellään vaarantuneeksi.[7]
Lähteet
Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
↑Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 52.)
