Adrien Jean-François Duport (myös muodossa Du Port; 5. helmikuuta 1759 Pariisi – 15. elokuuta 1798 Appenzell, Helvetian tasavalta (Sveitsi))^[1][2] oli ranskalainen juristi ja merkittävä poliittinen vaikuttaja Ranskan suuren vallankumouksen alkuvaiheessa.

Duport oli ennen vallankumousta juristina Pariisin parlamentissa. Hänet valittiin aatelin edustajana vuoden 1789 säätyjen yleiskokoukseen, ja hän liittyi 25. kesäkuuta kolmannen säädyn edustajien muodostamaan perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen. Hän vaikutti kansalliskokouksessa keskeisesti varsinkin uuden oikeusjärjestelmän (tuomarit, valamiehistöt) luomiseen ancien régimen tilalle. Duport muodosti yhdessä Antoine Barnaven ja Alexandre de Lamethin kanssa kansalliskokouksessa niin sanotun triumviraatin, joka oli vaikutusvaltainen päätöksenteossa. Kevääseen 1791 mennessä he alkoivat kuitenkin huolestua vallankumouksen radikalismista ja ryhtyivät salaa hovin neuvonantajiksi suojellakseen perustuslaillista monarkiaa. Duport oli yksi perustuslaillisten monarkistien muodostaman feuillanttien klubin perustajajäsenistä.^[1] Hän oli myös perustuslakia säätävän kansalliskokouksen puhemiehenä kaksi viikkoa helmikuussa 1791.^[2]

Duport nimitettiin vuonna 1791 Pariisin rikostuomioistuimen presidentiksi. Hän pakeni Englantiin pian elokuussa 1792 tapahtuneen monarkian kukistumisen jälkeen, mahdollisesti Georges Dantonin salaisella avulla. Duport palasi Ranskaan vuoden 1794 thermidorin vallankaappauksen jälkeen, mutta pakeni uudelleen maasta syyskuussa 1797 fructidorin vallankaappauksen jälkeen. Hän kuoli seuraavana vuonna Sveitsissä vain 39-vuotiaana.^[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Adrien Duport Wikimedia Commonsissa